Soosi! Maaia! Popi!

Kyllä, lapsemme puhuu! Kuten otsikosta huomaa, ihan selkeitä sanoja. Tai sit äidin realismi alkaa pikkusen lipsuun.

M on puheen kehityksessä ollut pitkään melkein samassa vaiheessa, oikeestaan jo puolen vuoden ajan. Ymmärrys on kyllä lisääntynyt sekä puheen ymmärtämisessä että itse tapailussa, joot ja eit ja muut reaktiot tulee ihan järkeviin kohtiin. Muutaman kerran on tullut kahden sanan ilmaisuja (”ei juo”, ”-si -to” eli isin auto, ”moi -nna” eli moi sanna), mutta yksittäisetkin sanat on tahtonut olla tavuja.

Vaan ei enää! Nyt tulee ihan kokonaisia sanoja! Ainakin pari, ja ainakin sinne päin. Soosi on sortsit, maaia on maalia ja popi on topi. Sanoja! On on. Ja banaani on bämä, mut sitä ei ehkä lasketa.

Toivo siis elää, että M puhuu 2-vuotiaana ihan sujuvasti. Kuukausi aikaa.

(Tietenkään tässä nyt ei ihan tosissaan olla, turha hötkyillä ja puhuu kun puhuu. Uuden oppiminen on silti aina mukavaa.)