Minun Intiani + intialainen nykymusiikki

Luin Virpi Hämeen-Anttilan Minun Intiani-kirjan, ja pidin siitä paljon. Kuvaton teos vaatii aiempaa Intian tuntemusta, jotta pysyy kärryillä ja tietää, mistä puhutaan. Mielenkiinto myös pysyy yllä vain yhdistämällä lukemaansa vanhan tiedon pohjalta rakentuviin maisemiin ja palatseihin. Gujarat on esim. minulle alueena aika tuntematon, joten hypin sen kohdan kirjasta aika lailla lukematta, kun ei ollut minkäänlaista aiempaa kuvaa mihin yhdistää, minkälaista siellä on. Suosittelen kirjaa kuitenkin Intian maantiedosta ja historiasta jo ennestään tietäville.

Uuteen musiikkiin on ollut vaikea eläytyä jo muutaman vuoden, mikä johtuu myös uudesta tekniikasta. Kun suurin osa musiikista nykyään kuunnellaan äänekkäissä paikoissa kuten autoissa ja korvanapeilla liikenteessä, pitää musiikin olla myös kokoajan kuuluvaa. Sen takia uusissa raidoissa ääni on kokoajan tasaisesti yhtä lujalla, kuiskaus ja huuto ovat yhtä äänekkäitä musiikkiraidalla, jolla ääni ei enää vaihtele matalalta korkealle kuin vain kymmenisen vuotta sitten. Hiljaisuudessa musiikki voi tuntua siksi jopa raskaalta kuunnella. Valitettavasti suurin osa kuluttaa musiikkia huonoista kuulottimista tai kaiuttimista, minkä tähden musiikki pitää tehdä niille sopivaksi. Olen ymmärtänyt, että ihan jo tekniikan takia musiikki kuulostaa nykyään niin erilaiselta kotikuuntelijalle, ja esim. elokuvateatterissa upean äänentoiston äärellä elokuvamusiikki saattaa olla ihan eri tasoista kuin sitten kotona Youtubesta sountrackilta kuunneltuna.

Rahat Fateh Ali Khanin uusi albumi Back to Love tiivisti kuitenkin mielestäni hyvin, mitä vikaa myös kappaileissa noin yleisesti on. Laitoin tämän albumin päälle lähtiessäni lenkille. Arvostelen koko albumin tässä nyt kappale kerrallaan, sillä kappale kappaleelta summautui se, miksi en nykyään enää innostu niin radiota kuunnellessani:

1. Zaroori Tha

Levy alkaa aivan ihanalla ja tunteellisella kappaleella Zaroori Tha, mikä oli kai suosituin single tältä julkaisulta. Kappaleessa on aivan ihanaa huilun ja laulajan äänenkäyttöä, myös sanoitukset ovat runollisen kauniit: ”Rakkaus oli tärkeää, mutta ero oli myös tärkeä, poistuin sydämestäsi ja vaelsin, ja ymmärsin, oli tärkeää myös vaeltaa.” Tätä voisi kuunnella useamman kerran. Laulu tuntuu kaikessa haikeudessaan positiiviselta.

2. Aag Lagi

Tämä on tunnelmaltaan todella hieno kappale, ja tuo kertosäkeen hypnoottinen ”aag aag aag aag…”-kuljettaa mukavasti lenkkitossua toisen edelle. 

3. Dil Ke Taar

Tässä tyypillinen laulu, joka ei ole bhangraa, mutta johon on ängetty bhangran piirteitä aina lujalla pauhaavista rummuista alkaen. Näitä ”punjabihtavia” lauluja on Bollywood ollut viimeiset vuodet pullollaan, eikä ne valitettavasti kuulu omaan suosikkikategoriaani. Näissä on myös vähän sellainen tekopirteyden olo, että ”no niin, bailataan vähän”, mutta bailu jää jotenkin kuitenkin vähän vaisuksi.

4. Fusion in Raag Champa Kali

Kappale alkaa uskonnollisen musiikin tavoin, mutta sitten alkaa konemusiikki pauhaa. Tämä kappale on esimerkki sellaisesta musiikista, missä ei enää ole lainkaan aitoja soittimia paitsi laulajan ääni, ja kaikki koneella tuotetut äänet ja soittimet ovat kokoajan yhtä lujalla. Juuri sellainen varmaan autossa kuunneltavaksi tehty kappale, joka hiljaisella lenkkipolulla muuttuu kauheaksi äänten sekamelskaksi.

5. Habibi

Tyypillinen turkkilaisesta laulusta tehty intialainen cover, on tuossa alussa soitettu vähän jotain kreikkalaistakin biisiä. En ole koskaan ollut mikään näiden covereiden ystävä, kun kuuntelen myös turkkilaista ja arabialaista musiikkia. Alkuperäisenä kuulostaa aina paremmalta, ja tunnelma on intialaisen artistin esittämänä aivan erilainen kuin mitä Lähi-idän artistin, omasta kulttuuriperinnöstään ammentavan ammatintaitajan, esittämänä. Kaipa näitä lauluja pitää yllä muslimikuuntelijat.

6. Nach Dumadum

Pakollinen discokappale, joka kuulostaa vähän samalta kuin ne 500 muuta tänä vuonna julkaistavaa intialaista discotanssikappaletta. 

7. Rab Jaane

Olen hieman kyllästynyt lauluihin, joissa huudetaan ”Maula”, ”Allah” tai ”Jumala tietää”. Tässä kappaleessa sitten yritetään vielä tuoda sitä pientä rokahtavuutta noilla sähkökitaroilla, joita kuulee yhä useammin intialaisilla radiokanavilla. En ole oikein ollut fanittaja.

8. Rim Jhim

Shreya Ghoshalin kanssa yhdessä laulettu Rim Jhim on hieno kappale, ja oli ihan ansiokkaasti paljon radiossa soitettu hitti. Tämä saattaa joillekin olla jo jopa ihan puhkikulunut, ja tiedostan että ainakin itselläni on joskus kausia, jolloin tarvitsen pientä pesäeroa Shreya Ghoshalin esittämiin balladeihin. Vaikka niin paljon kuin neitokaisen äänestä tykkään.

9. Sab Joote

Ylidramaattinen, itsesäälissä vieriskelevä tunnelma. Tunnelmaa virittää metallimusiikista tuttuja soittimia.