Uusia kuvia Bostonista
Mieheni ja aurinkoa piilossa oleva Sophie Bostonin Charle’s-joella.Täällä Bostonissa on ihanan puhtaita ja leveitä katuja. Paljon on rämppejä ja liuskoja, jolloin pyörätuolilla taikka lastenvaunuilla pääsee sujuvasti kaikkialle. Lain mukaan pyörätuoleja varten on rakennettava niillä helppokulkuista infrastruktuuria. Kadut ovat hyvässä kunnossa, eikä niissä ole kuoppia tai muita esteitä. Vaunulenkkeily onkin täällä Bostonissa mielekästä, senkun vaan rullaa menemään.
Charle’s River vielä ilman linssiludeja. Silhuetti saattaa olla joillekin tuttu Ally McBeal-sarjasta, joka kertoi Bostonilaisesta lakitoimistosta.
Keskuskeskustan toimistontäyteisten pilvenpiirtäjäalueiden ulkopuolilla riittää paljon puutaloalueita. Näillä alueilla on varsinkin aamupäivisin hipihiljaista, mikä takaa Sophielle hyvät unet vaunuissa.
Tyypillinen pieni ”keskusta” erilaisine kirkkoineen yhdellä Bostonin puutaloalueista.
Täällä on paljon sivuikkunoita ja välillä muumitalomaisia pyöreitä, kaksin sivuikkunoin rakennettuja puolitorneja talojen kulmissa. Jotkut omakotitalot ovat niin isoja, että pelkät etuportaat ovat minuakin korkeammat (150 cm). Usein mietin, että mitä noin isoissa taloissa tehdään kaikella sillä tilalla. Tuossa kuvassa nuo kaksi omakotitaloa esimerkiksi, ovat ihan normaalikokoisia taloja täällä.
Käpöttelimme Sophien kanssa köyhemmälle latinoalueelle. Julkisilla varoilla köyhille asuinalueille rakennetut leikkipuistot ovat täälläkin nuorison mellastuskenttiä. Täysin tuhottuja ja leikkikelvottomia. Harmittaa, että juuri lasten leikkialueet pitää tärvellä. Suomessa esim. Helsingissä vielä sentään voi lapset leikkiä leikkikentillä, mutta jo Berliinissä on kaikki niin läävässä, että en ainakaan omaa lastani niihin paikkoihin vie. Täällä Bostonissa on hyviä ja aivan karseita leikkikenttiä.
Modernin taiteen museon edessä oli intiaanipatsas! Tämä on ensimmäinen näkemäni todiste intiaaneista täällä. Luin netistä, että intiaanit ovat saaneet laillisesti astua Bostonin kaupungin maaperälle vasta vuonna 2005. Vaikka lailla ei enää viimeisinä vuosikymmeninä ole ollut painavaa arvoa, on intiaanikulttuuri ehkä se ainoa kulttuuri maailmassa, joka täältä puuttuu. Netistä etsimällä löysin lähimmät intiaaneihin liittyvät paikat (kaupat ja järjestöt) kaukaa kaupungin ulkopuolelta. Minua jotenkin ahdistaa se hirveä historia, mikä tällä maalla on. Columbuksen nimi tulee vastaan yhä uudestaan kadun- ja kuppiloiden nimissä, lokakuussa pyhitetään kokonainen päivä, Columbus day, Columbukselle. Intiaanit ovat protestoineet tämän päivän poistamiseksi kalenterista, mutta kyllä täällä Columbuksen ihailu näkyy kauas, ja päivä on ainakin toistaiseksi pysynyt pyhäpäivänä. Intiaanina minun kurkkuani kiristäisi, kun nyt jo ahdistaa jonkun verran.