Aurinko muuttaa kaiken

Olen nyt lukenut paljon oppaita Amerikasta, ja koti-ikävä on alkanut helpottaa. Täällä on niin erilaista, että on hyödyllistä tutustua kaikkeen uuteen ja erikoiseen. Mieheni veli lähetti Berliinistä kuvan, missä perhe istui olohuoneen sohvilla televisiota katsellen. Heti tuli tunne, että emme todellakaan menetä mitään, vaikka emme siellä olekaan heidän kanssaan möllöttämässä. Sen sijaan on stimuloivaa ja kehittävää painia vieraissa ympyröissä täällä toisella puolella maapalloa. Saksassa asuneet tietävät kamalan RTL-kanavan. Saksalainen tositeevee on niin ällöttävää, etten pysty niitä ihmisiä niissä ohjelmissa katsomaan. Ihanaa olla täällä ilman televisiota! Wuuhuu! 

Talvi on vihdoinkin ohi! Kun muutimme tänne, oli kaupunki niin autio. Olin kovassa pakkasessa työntelemässä vaunuja yksin Bostonin kaduilla. Kova puhuri kirveli poskia, jotka olivat kylmyydestä kuivat ja kalpeat. Viime päivien lämpimät (10-20 astetta) säät ovat houkutelleet ulos muitakin. Kadut ovat täyttyneet lenkkeilevistä ihmisistä, puistoissa pelataan erilaisia ryhmäpelejä, leikkipuistoista kuuluu remakka. Toppatakit on jätetty koteihin, ja puistoissa tulee juteltua paljon muiden vanhempien kanssa. 

Välillä iskee epäusko, voiko elämä olla näin kivaa. Sophie on niin helppo ja herttainen vauva, että en voi mitenkään mieltää kotiäitiyttä työksi. Koen, että vain hengailen pitkin päivää vauvan kanssa. Mielessä käy, että voiko elämä todella olla tällaista jokapäiväistä tyttären kanssa leikkimistä. Tuntuu, että pakko tässä on olla jotain pahaa kulman takana, ei elämä voi olla näin kivaa. Miehenikin on niin ihana, että kyllä kelpaa olla naimisissa. Iltaisin on alkanut tulla vaikeaksi lähteä harrastuksiin, kun niin mielelläni olisin yhdessä mieheni ja Sophien kanssa. 

Tuntuu uskomattomalta, että useimmat tuntemani naiset haluavat töihin ja lapsen tarhaan. Edellisessä työpaikassani moni nyrpisti nenäänsä kuullessaan, että suunnittelen pysyväni kotona kolme-neljä vuotta. Ensin olin vähän apealla tuulella, kun tajusin Amerikkalaisen kulttuurin erikoisuuden. Viikkoja olen päntännyt ja opiskellut tätä kulttuuria, ja tieto on tuonut jälleen päälle hyvän vireen. Opettelen parhaillaan paikallisia huudahduksia kuten ”oh wow!”, ”that’s so amazing!”, ”so great!” hankaluutta tuottaa amerikkalaisen feikkinaurun tuottaminen, mutta minulla on jo muutama tuttava, joilla on oikein kova tekonauru, voin omaksua sita heilta. Mieheni inhoaa, etta lahden mukaan tahan amerikkalaiseen kaytokseen, mutta maassa maan tavalla. en suomessakaan esim. kylassa rohnottele sohvilla kuten kotona, kylla ulkona ja kotona on eri kaytostavat, sellaiset, minkalaiset kulttuuri sanelee.