Kirsikkapuun kukkia

Miehelläni on ollut nyt kiireisempää töissä. Olen ollut kolme aamua putkeen käymättä kuntosalilla, jotta minulla olisi enemmän aikaa hänelle ja Sophielle. Tänään huomasin vireystilani laskeneen aamuisen hikikuntoilun puutteessa. Huomenna on kyllä pakko taas mennä, liikunta on ihan ehdoton arjen piristäjä. 

Tein Sophielle kirsikankukkaseppeleen. Eilen miehen isä taas soitti ja päätin tällä kertaa vastata. Hän puhui taas meidän avioliitosta kuin omastaan. Menetän nyt opintopaikkani Helsingissä röntgenhoitajalinjalta. Puhuin tästä aamulla mieheni kanssa, ja häntä ärsytti isänsä puuttuminen taas meidän asioihin. Nyt oikein odotan, että miehen veli menisi nopeasti naimisiin. Saisi sitten jonkun muun asioita miettiä mieheni isä.

Leikkipuistossa tapasimme saksalaisen naisen, joka valitti lakkaamatta. Saksassa on kyllä paljon marmattajia, Saksassa on ihan OK olla penseä. Ranskassa, Englannissa ja Suomessakin puututaan paljon epäkohtiin, kritisoidaan. Saatika Venäjällä, Puolassa ja muualla Itä-Euroopassa, missä monilla tuntuu olevan lasi puoliksi tyhjä. Amerikkalaisessa kulttuurissa valittamista pidetään moukkamaisena, mutta itse pidän sitä ovelana sananvapauden riistona. On vapaus sanoa mitä vain, mutta asioiden kritisointi on tuomittavaa. Toisaaltaan pidän siitä, että puhutaan vain kaikesta kauniista ja hyvästä. Toisaalta olen hyvin syvästi eurooppalainen.

Huomaan yhä useammin alkavani integroitua. Silmille ei enää hypi kaikki ne asiat, jotka ovat Euroopassa toisin. Kodittomista on tullut lähes huomaamattomia, vaikka ensimmäisinä kuukausina täällä otti todella koville heidän suuri määrä. Kaduillahan on vain jäävuoren huippu kaikista kodittomista, ne, jotka eivät tällä hetkellä mahdu taikka hakeudu keskuksiin. Jonottaa kuulemma pitää, ennenkä saa paikan. Eli asua kadulla, jos ei ole muuta paikkaa. Ensimmäisinä kuukausina huomasin myös kuinka silmiinpistävää maailmansotien puuttuminen on, kun täällä on niin paljon kaikkea 1920-luvulta. 

Kadut ja rakennukset täällä ovat viimeisen päälle hyvin hoidettuja, kaikki näyttää hyvin kauniilta ja siistiltä. Tunnen yhä usein olevani elokuvan kulisseissa. Viihdyn hyvin organisoidussa ympäristössä.

Sophie käveli tänään tuen varassa ensimmäistä kertaa sivulle! :D Ohjeita vauvan kasvatukseen tulee oikealta ja vasemalta. Neuvot perustuvat useimmiten mututuntumaan. Kasvattajana yritän huomioida Sophien tarpeita, en mielipiteitten antajien pätemistarvetta. Emme mieheni kanssa olisi mitenkään voineet pyytää parempaa vauvaa. En muuttaisi Sophiessa mitään, kiitollinen saamme olla tällaisesta tyttärestä. Ainakin vielä Sophie on luonnostaan niin fiksu ja hyväkäytöksinen, etten koe tarvetta erikseen opettaa hänelle mitään muuta kuin motoriikkaa ja kieliä.Vihdoin ymmärsin joka talon edessä olevien rappusten idean – niille kokoonnutaan viikonloppuisin syömään ja hengailemaan. Jotkut ovat jo asentaneet grillejä rappusten viereen. Toiset hengailijat, rikkaan näköiset arabit, syövät huopien päällä puistoissa. Olen ihmetellyt, keitä nämä hienoilla autoilla kuljettajan matkassa ajelevat arabit oikein ovat. Sain tänään kuulla, että he todella ovat arabimaiden rikkaita, jotka tulevat perheineen tänne Bostoniin maailman parhaimpiin kuuluvien sairaaloiden hoidettaviksi, kun heidän omissa maissaan ei vielä ole niin hyvä terveydenhuolto.  Yhden sairaan lapsen mukana saattaa tulla useampikin perheenjäsen. Heidän lapsensa ovat niin villejä leikkipuistoissa, että siitä todella huomaa heidän olevan täällä vain osa-aikaisesti. Monet heistä majoittuvat uuteen hienoon kerrostaloasuntoon, joka on vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä meiltä. Harmi, ettei heidän lapsensa juurikaan puhu englantia.