Äiti ja isä Bostonissa, päivä #7
Lähdimme vanhempieni kanssa tänään heti aamusta Bostonin satamaan, josta kuljimme lautoilla läheisille saarille. Mukaan ostimme pizzaa, jotta voisimme syödä Spectale Islen kukkulalla…
…vaan tämäpä vauva ei minnekään kukkulalle halunnut lähteä. Tuima ja tympääntynyt Sophie oli päättänyt, että haluaa olla vain ja ainoastaan äidin sylissä. Niimpä vanhempani lähtivät kiertelemään saarelle samalla, kun itse odottelin heitä sataman kiikkustuolissa. 
Mielelläni odottelin auringon paistaessa…
…ja maisemien hivellessä silmiä.
Vanhempani tulivat myös saarireissultaan rentoutuneina, selvästi vihertävän vilpoisella saarella virkistyneinä.
Bostonin kiireinen kaupunki näkyi vain kaukaa usvan takaa.
Sophiekin tuli hyvälle tuulelle saatuaan tarpeeksi kauan kiehnätä äitin sylissä.
Kamalan hetken koin, kun mieheni perheeltä saamaani perinteiseen pohjoisintialaiseen kultakorusettiin kuuluva sormus meni säpäleiksi jäädessään kiinni johonkin. En uskalla tätä enää pitää ennen korjausta. Moni intialainen nainen pitää häälahjaksi saamiaan koruja lähes aina päällä, sormuksia, rannerenkaita, mangal sutra-kaulakorua; mutta itse olen kantanut vain silloin tällöin tätä taikka vihkisormusta. 
Jatkoimme päivää George Islandille, jolla englantilaiset puolustivat asemiaan Amerikan sisällissodassa. Saarella on Suomenlinnan kaltainen linnoitus.
Vihreät maisemat hivelivät jyväkyläläisten olotiloja. 
Kolmenkymmenen vuoden naimisissa olon jälkeen äitini yhä huolehtii isistäni, ja isäni äidistäni.
Olisin voinut aamulla hiuksia kammatessa ajatella, että olemme tosiaan koko päivän merellä.
Illalla vielä kävimme koko perhe yhteisellä illallisella ihanan päivän päätteeksi. Huomenna luvassa taas mukavia aktiviteetteja.