Pieni matka New Yorkiin
Vietimme taas pienen viikkoloman New Yorkissa, mieheni suosikki kaupungissa. Tunnen siellä aina kuinka kätevä Bostonin kaltainen pieni kaupunki on perheelle. Mietin, että Boston on kyllä todella siisti ja rauhallinen paikka, ihan erilainen kaupunki kuin New York. Amerikassa on eroja paikalliskulttuureissa osavaltioiden välillä, ja alan jo hahmottaa eri kolkista tulevien tyypillisiä käytösmalleja.
Tämä kappale on negatiivinen. Elän sellaisessa mielikuvassa, että keskellä etelää on itselleni sopivin, maanläheisin kulttuuri. Boston ja New York tunnetaan täällä itärannikon töykeiden ja jäykkien ihmisten kaupunkeina. Omasta mielestäni ihmiset ovat kohteliaita, mutta elämänmeno tuntuu välillä uskomattoman pinnalliselta. Kaupoissa myytävä tavara valmistetaan tahallaan vanhan näköiseksi, koska oikeasti niillä uusilla farkuilla tai valokuvakehyksillä ei ole mitään yhteyttä mihinkään, ei historiaan, ei uskoon, ei kulttuuriin, ei perheeseen. Niin yritetään saada vanhan ja turvallisen tuntuiseksi nuo tavarat, jotka ovat vain uutta krääsää vailla tarinaa, vailla kosketuspohjaa mihinkään.
Yritämme kasvattaa Sophien mahdollisimman vapaasti, ilman minkäänlaista perinteistä kasvattamista. Välillä minusta tuntuu, että mieheni menee liian pitkälle ja suorastaan hemmottelee Sophieta. Minun ja mieheni veljen shoppaillessa 5th Avenuella, viihtyi Sophie mieheni kanssa puistoissa. Lapsen kieltäminen tulisi halvemmaksi kuin antaa hänen temmeltää vapaasti. Meillä on mennyt Sophien käsittelyssä rikki ties mitä, kalleimpia oli upouusi iPhone jonka Sophien oli pakko saada äitin kädestä. Välillä on pakko kieltää tai tulisi hengenvaarallisia tilanteita, totta kai.
Sophie on todella kiltti ja suloinen persoona luonnostaan, minkä vuoksi ehkä koenkin vain aiheuttavani enemmän harmia jos yritän sulloa häntä kasvatuksen kautta haluamanlaiseeni muottiin. Jos kasvatus todella tehoaisi ja muuttaisi ihmisen persoonaa, olisivat sisarukset aina mentaliteetiltaan samanlaisia. En usko, että toisen ihmisen persoonaa voi muuttaa ulkoapäin.
Sophie on oppinut, mitä tarkoittaa ”anna äidille”. Sophie on usein käsi ojossa sitten antamassa, mikä tuntuu äitinä tosi hyvälle. Syödessämme Sophie usein laittaa ruokaa myös muiden suihin, ja antaa silloin tällöin pusun, jos tarpeeksi lähelle menee. Ihan normaalia taaperon käytöstä.
Astoriassa on Intialainen ravintola Saffron, joka sijaitsee ravintolan omistavan perheen takapihalla. Tykkään tästä paikasta ja usein tullaan tänne syömään, vaikka mieheni mielestä ruoka ei ole erityisen hyvää, mistä olen eri mieltä. Meillä on hieman erilainen maku, mikä tulee esiin aina samosoja syödessämme. Usein mieheni kovasti tykkäämä samosa on minusta vain Ok, ja päinvastoin.
Nyt seuraa taas negatiivinen osa blogipostausta, en suosittele lukemaan. Söin ensimmäisen kerran intialaista ruokaa Dubain matkalla, missä herkukseni valikoitui biryani. Myöhemmin asuin pakistanilaisen ravintolan yläkerrassa Englannissa, ja söin usein aivan mahtavan makuista biryania siellä. Myös Lontoossa Brick Lanella on tosi hyviä ravintoloita, mistä saa tilattua rauhassa kerroksittain valmistettua biryania. Sitten on Saksa, Amerikka, missä olen saanut vain pannulla mausteiden kanssa pyöriteltyä jämäriisiä. Mieheni perhe ei tykkää biryanista, ja he nimenomaan valmistavat sen pannulla runsaassa öljyssä. Omasta mielestäni kerroksittain kattilassa valmistetussa vain on se tosi hyvä maku, muuten tehty on vain Ok. Tuntuu, että tämä on nimenomaan muslimien taito. Mieheni veli ilmoitti painokkaasti, että hän ei hinduna muslimien omistamissa ravintoloissa syö. Päädyimme sitten yhtenä iltana hindujen omistamaan intialaisravintolaan, missä tilasin taas biryania. Maku oli vain Ok, tunsin syöväni jämäriisiä, riisi stir fryta enkä mitään biryania. Makean ja rasvaisen annoksen jälkeen tein lupauksen, etten enää ikinä tilaa Amerikassa biryania ja tämä myös ennakkovaroitukseksi muille tänne tuleville.