Kirsikoita kalliilla
Näin kaupassa kyltteineen nuo kirsikkapussit, ja katsoin että kas kolme 15:llä dollarilla. Kassalla yhden pussin hinnaksi muodostui kuitenkin 13 dollaria, kun tuo kyltin hinta olikin per LB. En kehdannut palauttaa noita pusseja, ja tuli sitten ostettua 39:llä dollarilla kirsikoita.. Ruoan korkea hinta jaksaa aina vähän väliä ällistyttää täällä Bostonissa. Moni kehuu kalleinta supermarkettia Wholefoodsia, mutta oman havaintoni mukaan siellä on brändätty kaupan omia tuotteita muotilabeleilla kuten ”all natural” ja muilla humpuukimarkkinointilauseilla, että saadaan luonnotonta myytyä luomun hinnoilla. Oikeasti geenimanipuloimatonta, orgaanista ja vähäkäsiteltyä siellä ei juuri myydä enempää kuin halvemmissakaan marketeissa. Uskon, että moni hehkuttaa Wholefoodsia ihan vain sen takia koska siellä on niin kallista, monelle amerikkalaiselle on niin tärkeää näyttää ja kertoa muille, että ostaa kallista.
Talvella tuskailin, että ystäviä on Amerikassa vaikea saada. Pyörrän nuo puheet nyt täysin, lapsen kanssa saa ystäviä oikealta ja vasemalta kun pitkittää small talkia ja vaihtaa sitten puhelinnumeroita. On paljon äitejä, jotka etsivät toisia äitejä yhteisen ajanvieton merkeissä. Lapsen kanssa on ihan erilainen osa yhteiskuntaa, sitä on enemmän mukana ja myös politiikka vaikuttaa enemmän perheelliseen. Kontaktia muihin ihmisiin tulee huomattavasti enemmän kuin sinkkuna, jos lapsen kanssa liikkuu ulkona. Äitinä ihmiset alkavat hahmottua äitien lapsina, ja ihmiselämää arvostaa enemmän kuin ennen.
Katsoin tämän vuoden hittielokuvan, 2 States, mikä ei yltänyt odotuksieni tasolle. Intialainen elokuva näyttää liukuvan yhä enemmän amerikkalaisen elokuvan suuntaan, ainakin leikkaukset ja kuvakulmat olivat välillä kuin Hollywoodin romanttisesta komediasta. Elokuva oli hyvä, mutta petti odotukseni. Moni muu hehkutti elokuvaa suuresti. En jotenkaan ole löytänyt näistä uusista elokuvista sitä taikaa, mitä vanhemmissa elokuvissa oli. Viimeinen syvästi ihastuttanut elokuva, oikeasti koskettava teos, oli Veer Zaara vuonna 2004! Olen varmaan vanhentumassa, kun nykyään usein saan kirjoista parempaa fiilistä kuin elokuvista. Ihan täysin kalkkis olo.