Äiti ja isä Bostonissa, päivä #8

 

Vanhempani alkavat selvästi kotiutua tänne Bostoniin, aamulla he jo kiertelivät keskenään kaupungilla. Makoilin keskipäivän sängyllä, väsytti kamalasti ja epäilin tulevani kipeäksi. Mieheni siihen tokaisi, että kunnossa olet, mitäs söit pizzaa aamupalaksi. Rasvainen, suolainen aamupala mukamas on kuin myrkkyä keholle. Nousin sitten iltapäivällä sängystä ja lähdin vanhempieni kanssa kaupungille, mistä löytyi ihania uusia kauppoja. Oloni virkeni kävellessä, mieheni taisi olla oikeassa sen pizzan suhteen. Illaksi haimme intialaisesta ravintolasta take awayt, ja Sophiekin söi tosi paljon, vaikka kastike oli aika tulista.

Aamulla, kun en ollut vielä laittanut neuletakkia päälle, mieheni ihasteli tyyliäni. Hän rakastaa tätä kotiäitiyden aikana keräämääni läskiä. Kun tapasimme ensimmäisen kerran, olin luuviulu. Raskauden aikana painon noustessa mieheni hehkutti yhä enemmän, kuinka kurveista tulee päivä päivältä upeammat. En laihduttele enää, vaan jättäydyn pömppömahaksi tässä vaiheessa elämää. Laihduttelu oli jatkuvasti läsnä 12-24 vuoden iässä, mutta nyt on aika mennä niistäkin vuosista eteenpäin.

Mieheni myös tykkäsi, kuinka rusketus ja keltainen paita sopii hyvin yhteen. Olen jo muutaman kesän metsästänyt keltaista kesämekkoa, mikä on suorastaan mahdottomuus löytää. Keltainen tulee varmasti muotiin ihan lähivuosina, nyt on niin paljon muita värejä ollut kaupoilla.