Joidenkin suomalaisten hössöttämisestä

Kävimme eilen ulkoilmakonsertissa. Amerikkalainen musiikki on yhä minulle arvoitus, johon en osaa eläytyä. Mies lauloi ”babudappuppa dippaddaa duda duddaada duu”-tyylisillä sanoituksilla aina välillä ja minä olin vaan että ”häh?”. Ihmettelen amerikkalaisen musiikin maailmanvalloitusta.

Leikkipuistoihin tulee aina silloin tällöin yksinäisenoloisia valkoisia vanhuksia istumaan, ja he ilahtuvat jos joku lapsi käy heitä morjenstamassa. Välillä huomaan valkoiseen kulttuuriin kuuluvan hössöttämisen arkisista asioista ja perhesuhteiden kylmyyden. Valkoisten pitää oikein tapakirjaan merkitä, kuinka kanssaihmisiä tervehditään oikeaoppisesti. Kulttuurimme tuntuu välillä niin jäykältä ja jähmeähköltä, niin pieniin nippeliseikkoihin pureutuvalta että ei ihme, jos joistain ihmisistä on tullut niin kylmäkiskoisia.

Muissa kulttuureissa ei esim. pestä pyykkiä niin paljon, mitä tässä hössökulttuurissa. Huomaan, että kiinalaisilla ja intialaisilla on vaatteiden kankaat hyvässä kunnossa, kun vertaa meidän valkoisten pesussa kulahtamiin kauhtanoihin. Meidän perheessä myös laitetaan joka ilta päivän päätteeksi kaikki vaatteet pesukaappiin, mutta käytännössä olen nähnyt monien intialaisten pesevän vaatteitaan mahdollisimman harvoin. Eivät ne haise, kun eivät ole tahriintuneita ja niitä pidetään ilmavasti hengarissa silloin, kun ne eivät ole päällä. Kotona ei käytetä samoja vaatteita kuin ulkona. Myös lämmintä ruokaa moni intialainen säilyttää huoneenlämmössä. Asuessani useaan otteeseen intialaisten kanssa on ollut ihan normaalia, että samaa ruokaa on syöty kolmekin päivää, ja koko sen ajan ruokaa on säilytetty pöydällä. Mieheni perheessä olen nähnyt ruokaa säilytettävän kylmenneessä uunissa, poissa tieltä. Samaan aikaan näen suomalaisten vöyhöttävän siitä, kuinka ruoka pitää säilyttää jääkaapissa minuuttien tarkkuudella. Aamulla Facebookissa joku kertoi, kuinka makaronilaatikko oli jäänyt yöksi pöydälle ja piti sitten heittää koko vuoallinen roskiin. Samoin monilla kaikenlainen desinfiointi ja kodin siisteys on vedetty äärimmilleen, eikä desinfiointiaineissa olevat kemikaalit hirvitytä ollenkaan. 

Takaisin vaatteisiin. Menin yhden naisen juttusille ja kehuin hänen mekkoaan. Hän kiitteli kiitoksista ja kertoi tilanneensa pitkän, paljon kangasta vaativan mekon alle dollarilla kiinalaisesta nettikaupasta. Hän melkein nauroi kun ylpeänä kertoi kuinka hyviä ja halpoja vaatteita kiinalaisilta vaatesivustoilta voi ostaa. Tutkimme mekkoa yhdessä, ja kangas oli hyvänoloista, tarpeeksi paksua ja ompelet oikein kestäviä. Samaan aikaan monet valkoiset vöyhöttävät, kuinka on ihanaa kun H&M myy halvalla vaatteita, uuden mekonkin saa ostettua vain 20:lla dollarilla. Nuo ”halvat” vaatteet ovat niin ohutta ja edullista kangasta, että menevät muutamassa pesussa vanhan näköisiksi. Siinä toinen syy, minkä takia monien valkoisten vaatteiden kankaat ovat niin huonossa kunnossa esim. kiinalaisten vaatteisiin verrattuna. Samaan aikaan valkoisilla on jättimäisiä kasoja vaatteita, kun koko ajan täytyy ostaa uusia vanhojen kauhtuessa kovaa tahtia.

Minua ei yhtään häiritse kuunnella jonkun intialaisen rasistista uhoa, mutta auta armias jos joku perussuomalainen tulee juttusilleni… Samalla tavalla ei yhtään häiritse, jos Saaran äiti kulkee kaupungilla verkkosukkahousuissa, mutta jos oma äiti siellä menisi niin kyllä olisi kauheaa. Muutama ystävä, joihin olen täällä tutustunut, on kertonut etsineensä netistä tietoa Suomesta ja suomalaisista minut tavattuaan. Vaikka en halua, niin edustan ensisijaisesti monille tapaamilleni ulkomaalaisille stereotyyppistä suomalaista. Olenhan monelle ainoa suomalainen, kenet he ovat koskaan tavanneet. Olen saanut monilta kuulla, ”you are so relaxed”. Tällaisen kuvan he saavat minun kauttani suomalaisista, mutta näkisivätpä jonkun oikein kunnon suomihössöttäjän joku päivä.