Miehen veli nauttii Amerikasta

Mieheni veli on täysin hullaantunut amerikkalaisiin kauppoihin, ja pyörii kokonaisia päiviä ostoskeskuksissa. Tänään hän esitteli minulle ostoksiaan, ja katselin äimistyneenä sängyn päällä nököttävää vaatevuorta. Osviittaa antaa ehkä se, että pelkkiä paitoja oli kaupoilta kertynyt 28 kappaletta. Meillä on alkanut synkata, ja tunnen kuinka meille on kehittymässä omanlaatuinen, kahdenkeskinen sukulaissuhde.

Eilen mieheni tuli töistä, kun olimme lähdössä jäätelöbaariin. Mieheni oli nälkäinen, mutta halusi lähteä mukaamme. Matkalla hänelle selvisi, että tämä oli jo meidän päivän toinen jäätelöbaarireissu. Mieheni mielestä käyttäydyimme taas yhdessä kuin kakarat, mutta meillä on hauskaa täällä kaiket iltapäivät keskenämme. Ylihuomenna lähdemme viikon mittaiselle huvittelumatkalle New Yorkiin, ja mieheni jo tuskailee leikillään sitä edes ajatellessaan.

Tänään tapasin ystävätärtäni puutarharavintolassa, missä puheeksi tuli jälleen hänen baareissa käyvä miehensä. Tilanne on pahentunut, sillä mies on lähdössä yksin viikon mittaiselle Californian matkalle. Aika monessa perheessä olen nähnyt saman kuvion, jossa mies ei hoida omaa velvollisuuttaan kotitöistä. Sappi kiehuu joka kerta, kun kuulen sellaisia tarinoita. Tekee mieli huutaa niille miehille, että moppi kouraan ja leikkimään lapsen kanssa, mars! 

Mieheni ei ole vielä(kään) hankkinut meille kirjastokorttia, joten aloin lukea hänen oppikirjojaan luppoajalla. Nämä noin 600:n dollarin jötikät ovat aika selkeästi kirjoitettuja opuksia ja ihan oikeasti tunnen pysyväni kärryillä opinkappaleista toisiin siirtyessäni. Tänään tunsin sukeltavani toiseen ulottuvuuteen lukiessani triljardeista aivosoluista ja niiden luomasta hermojärjestelmästä. Lukeminen on mielestäni paras harrastus, tänään taas oikein huippasi se upea maailma mihin lukeminen minut johdatti. 

Ensimmäinen mieheni osittain kirjoittama kirja julkaistaan elokuussa, mistä olen ylpeä. Lehtiartikkeleita hän kirjoittaa paljon, mutta viime aikoina hän on haalinut näitä kirjatöitä. Kaikki kirjoittamisesta hänen ansaitsemansa rahat hän ohjaa minun suomalaiselle tililleni, joka helpottaa omaa oloani muuten nollatuloilla. Tätä ei ehkä pitäisi kirjoittaa. Tällä hetkellä tuntuu käsittämättömän pieneltä palkalta se saamani minimipalkka entisissä töissä. Muutama vuosi sitten aloin ajatella näitä nähdessäni yhden intialaisen kaverini kuukausipalkkakuitin, 42 000 euroa ison eurooppalaisen yhtiön alimmilla johtoportailla.

Kustannukset jatkuvasti nousevat vastikkeen kasvaessa aina vuosi vuodelta, ja myös joukkoliikenteen sekä ruoan hinta pomppii jatkuvasti ylöspäin. Amerikassa on jo niin paha tilanne, että monet keskituloiset perheet pyörittelevät päitään erilaisten maksujen, verojen ja hintojen noustessa jatkuvasti. Palkkataso nousee vain parhaissa palkkaluokissa. Keskiluokan elintaso on hurjassa luisussa, eikä matalapalkka-aloilla voi enää juurikaan elättää perhettä. Olen todella kiitollinen siitä, että ainakaan toistaiseksi ei tarvitse elää miehen kanssa, joka työskentelee matalapalkka-alalla. Olisin todella huolestunut tulevaisuuden suhteen, varsinkin kun olisi mukava saada lisää lapsia.

Monopoliyhtiöiden valta takaa sen, että monilla tuotteilla on niistä mahdollisesti maksettava korkein hinta. Jotkut Kokoomusta äänestävät ilmoittavat, että he haluavat tehdä työnteosta kannattavaa. Esimerkiksi omalla kohdallani matalapalkka-alalla työnteosta on tullut tuollaisen politiikan takia kannattamatonta. Samaan aikaan Englannissa ollaan poistamassa leskeneläkettä. Saksassa on vielä niin, että jos puolisot eroavat, on paremmin tienaavalla tulonsiirtovelvollisuus koko loppuelämänsä niin, että vähemmän tienaavan elintaso ei avioerossa romahda. Miehelläni on siis aina elatusvelvollisuus minun suhteeni. Moni haluaa poistaa avioliitoista nuo tulonsiirrot, vaikka nimenomaan toisen on mahdollista tienata enemmän toisen astuessa askelen taaksepäin työelämässään. Perhe-elämä on myös hyvin tärkeää. Epäilen, että avioliiton myötä tulevien laillisten oikeuksien vesittäminen on joillekin se oikea motiivi esimerkiksi homoparien oikeuksia ajaessa. Ihmettelen, kuinka ihmiset antavat tällaisen menon jatkua, missä keskituloisista on tulossa uusköyhiä. Amerikassa tämä näkyy todella voimakkaasti, mikä tuntuu ilmapiirissä ja minkä vuoksi kaikki tuntemamme Eurooppalaiset aikovat palata takaisin kotimantereelle vaikka olisi jo green card hallussa.