Naapurin ranskalainen mies

Olen Sophien kera viime viikkoina viettänyt paljon aikaa naapurustossa asuvan ranskalaisen miehen ja tämän taaperon kanssa. Täällä on hilittömät yli 30:n asteen helteet, ja päätimme lähteä ensi viikolla uima-altaalle Charle’s -joelle. Viattomasti kerroin suunnitelmista miehelleni, joka täräytti että ei muuten käy. En ole pitkään aikaan nähnyt häntä mustasukkaisena, mutta selväksi tuli että hän on alkanut tuntea negatiivisia tunteita minun ja tuon naapuruston miehen yhdessä viettämistä päivistä. Ei ole mitenkään mahdollista lähteä sinne uima-altaalle ensi viikolla, ellei mukaan tule miehen veli R tai joku muu naapuruston äiti.

Ei siinä mitään, voimme viikonloppuna mennä uima-altaalle mieheni kanssa. Tapasin tuota naapuruston miestä kuitenkin eilen leikkipuistossa ja koska mieheni on nyt negatiivinen, tunsin yllättäen syyllisyyttä ilman syytä. Louis tuli normaalisti viereeni istumaan penkille, jolloin tunsin tarvetta istuutua vähän kauemmaksi. Mieheni mustasukkaisuus on pilannut koko kaveruuden, enää ei tuntunut samalta mukavalta hengailulta se yhdessä vietetty aika. Kun mieheni ei halua tuon yhdessäolon jatkuvan, niin en pysty sitten millään sitä jatkamaan. Harmillinen tilanne ja sääli, mutta enää ei löytynyt sitä kaverifiilistä. Minulla ei ole hauskaa, jos mieheni ei ole tyytyväinen. N’importe quoi… 

Nyt tulee negatiivista tää loppupätkä, ei kannata lukea.

Miehen veli R kutittelee hermosolujani, mikä on tietenkin oma vikani kun annan itseni ärsyyntyä. Aamulla huomasin olohuoneen olevan täynnä murusia, hän kun ei käytä lautasia korppuja syödessään. Ei siinä mitään, rikkaimuri vaan käteen ja sillä selvä. Tepastelin sitten keittiöön aamupalaa hakemaan ja TAAS oli jääkaapin ovi jäänyt häneltä raolleen. Ei siinä mitään, ovi kiinni vaan. Syötyäni menin pesemään tiskejä, niin kukapa taas oli laittanut tiskialtaaseen lautasia heittämättä ensin ruoantähteitä bioastiaan. No ei siinä mitään, lautaset pois tiskialtaasta ja kaavin muonat roskikseen. Tiskiallas olikin sitten tukkeutunut ja sieltä löytyi R:n jämiä: kanan paloja, nuudeleita… 

Oltiin Sophien kanssa lähdössä ulos, kun en löytänyt juomapulloani. Kas, sehän oli R:n käytössä. Ei siinä mitään, käytiin sitten kioskilta hakemassa uudet juomat. Kotiin tultuamme laitoin Sophien kylpyyn ja kas – kylpyammeen viemäri veti aika huonosti, R on näköjään päättänyt tukkia tämänkin. Ei siinä mitään, pitää vaan käydä ostamassa avaajaa. Aha, Sophien kylpypyyhe on näköjään R:n käytössä. R:llä on lihavuusleikkauksen jälkeinen bulimia ja hän on koko eilisen illan hipsutellut keittöön, ja sitten vähän ajan päästä hän tepsuttelee vessaan oksentamaan. Keittiö – olohuone  – vessa, yhä uudestaan ja uudestaan, jotenkin tuo tepastelu ajaa minut hulluksi välillä.

Tiedän, ettei kukaan ole ärsyttävä, on vain ärsyyntyviä ihmisiä. R:n laulaessa olohuoneessa lähetin miehelleni siitä audioviestin, ja hän ehdotti että menisin illalla elokuvateatteriin katsomaan Bollywoodia. Itse olin siinä pisteessä, että tunsin tarvitsevani enemmänkin kylpylälomaa. Rakas mieheni vietti illan netissä katsellen meille lomamatkaa sille ajalle, kun R ei ole enää kuvioissa mukana. Kun hallitsen omaa ärsyyntymistäni, niin elokuussa on tiedossa yllätysmatka ulkomaille 8) Mieheni osaa kyllä leppuuttaa hermojani ihanalla tavalla! Kyllä nyt kelpaa rikkaimuroida.

Rakastan R:ää paljon, ja varmasti ikävä tulee heti kun hän lähtee. Vauvan hoidossa saamani apu on korvaamatonta, olen päässyt nyt tekemään kaikenlaista omaa kivaa hänen hoitaessaan Sophieta. Tänään on tarkoitus lähteä buddhalaiskeskukseen hengitysharjoituksiin R:n pitäessä huolta Sophiesta. Tuntuu lähes syylliseltä tuntea näitä ärsytyksen tunteita ihanan sukulaisen vierailun alla. Yritän olla parempi ihminen tänään.