Näin kaupassa kyltteineen nuo kirsikkapussit, ja katsoin että kas kolme 15:llä dollarilla. Kassalla yhden pussin hinnaksi muodostui kuitenkin 13 dollaria, kun tuo kyltin hinta olikin per LB. En kehdannut palauttaa noita pusseja, ja tuli sitten ostettua 39:llä dollarilla kirsikoita.. Ruoan korkea hinta jaksaa aina vähän väliä ällistyttää täällä Bostonissa. Moni kehuu kalleinta supermarkettia Wholefoodsia, mutta oman havaintoni mukaan siellä on brändätty kaupan omia tuotteita muotilabeleilla kuten ”all natural” ja muilla humpuukimarkkinointilauseilla, että saadaan luonnotonta myytyä luomun hinnoilla. Oikeasti geenimanipuloimatonta, orgaanista ja vähäkäsiteltyä siellä ei juuri myydä enempää kuin halvemmissakaan marketeissa. Uskon, että moni hehkuttaa Wholefoodsia ihan vain sen takia koska siellä on niin kallista, monelle amerikkalaiselle on niin tärkeää näyttää ja kertoa muille, että ostaa kallista.

Talvella tuskailin, että ystäviä on Amerikassa vaikea saada. Pyörrän nuo puheet nyt täysin, lapsen kanssa saa ystäviä oikealta ja vasemalta kun pitkittää small talkia ja vaihtaa sitten puhelinnumeroita. On paljon äitejä, jotka etsivät toisia äitejä yhteisen ajanvieton merkeissä. Lapsen kanssa on ihan erilainen osa yhteiskuntaa, sitä on enemmän mukana ja myös politiikka vaikuttaa enemmän perheelliseen. Kontaktia muihin ihmisiin tulee huomattavasti enemmän kuin sinkkuna, jos lapsen kanssa liikkuu ulkona. Äitinä ihmiset alkavat hahmottua äitien lapsina, ja ihmiselämää arvostaa enemmän kuin ennen.  

Katsoin tämän vuoden hittielokuvan, 2 States, mikä ei yltänyt odotuksieni tasolle. Intialainen elokuva näyttää liukuvan yhä enemmän amerikkalaisen elokuvan suuntaan, ainakin leikkaukset ja kuvakulmat olivat välillä kuin Hollywoodin romanttisesta komediasta. Elokuva oli hyvä, mutta petti odotukseni. Moni muu hehkutti elokuvaa suuresti. En jotenkaan ole löytänyt näistä uusista elokuvista sitä taikaa, mitä vanhemmissa elokuvissa oli. Viimeinen syvästi ihastuttanut elokuva, oikeasti koskettava teos, oli Veer Zaara vuonna 2004! Olen varmaan vanhentumassa, kun nykyään usein saan kirjoista parempaa fiilistä kuin elokuvista. Ihan täysin kalkkis olo.

Miehen veli lähti takaisin Berliiniin, nyt ollaan taas ydinperheen kesken. Helpottaa hieman, kun ei tarvitse nalkuttaa enää. Huomasin siinä, että usein nakutin hänellle siitä syystä, että hän oli laiskuuttaan jättänyt jotain tekemättä. Milloin ei ollut siivonnut jälkiään, milloin rikkonut jotain ja jättänyt asian sikseen, milloin ei vaihtanut sukkia… Onneksi oma mieheni on vähän reippaampi, eikä tarvitse nalkuttaa mistään. En jaksaisi kovin pitkää huomautella ja anella toista vähän skarppaaamaan. Jossain näin lausahduksen ”moni pahuus alkaa silkasta laiskuudesta”, ja mietin mieheni veljen jälkiä siivotessani, että aika usein se ehkä pitää paikkansa. Ikävä jäi kuitenkin, oli niin kiva kun oli kokoajan kaveri ja lastenhoitaja lähellä. 

Yöt ovat käyneet koleiksi, ja lehdet rahisevat puissa kuin syksymmällä. Satelee useammin. Tuntuu, että tosi kovaa vauhtia mennään syksyä kohti. Toivon kovasti, että kohtalonkorteissa meidän perheelle osuisi ensi vuoden jälkeen asuinpaikaksi selllainen kaupunki, missä ei olisi talvesta tietoakaan.

Sophie käy päivä päivältä uteliaammaksi, ja hän menee kaikkialle ja kaikkien luo. Välillä pelkään, kun vähän isommat lapset saattavat lyödä. Se on kuitenkin tärkeä kokemus Sophielle, että joku ärsyyntyy ja lyö, sillä tavalla hän oppii käsittelemään muiden negatiivisia tunteita.

Kuukautiset alkoivat 20:n kuukauden jälkeen, mikä sai olon tuntumaan mukavan naiselliselta. Mieheni oli todella iloinen, ja on nyt täysin valmis toiselle vauvalle. Hän on kyllä ollut niin hyvä ja vauvan elämässä mukana touhuava isä, että olisi ihanaa saada vielä toinenkin vauva. Olen kahden lapsen äitejä nähdessäni huomannut, että kahta lasta on välillä todella hermoa raastavaa hoitaa. Yhden kiltin tyttären kanssa on ollut tosi rauhallista, toivottavasti mahdollinen seuraava vauva olisi luonteeltaan Sophien kaltainen.