Design-buumi Intiassa

madhuri-dixit-jhalak-dikhhla-ja-handm.jpg

Tilasin äskettäin Intiasta koruja, ja huomasin kuinka ennen ei-aitojen korujen nimi oli ”fashion jewellery” ja nyt ”designer jewellery”. Tämä amerikkalaisten keksimä ”designer”-hömppä, millä myydään halpaa tavaraa kalliilla, on nyt kertakaikkiaan juurtumassa Intiaan. Madhuri Dixitillä on lähes aina töissä päällä isot korvakorut, mutta muutama kuukausi siten näin ensimmäistä kertaa arvottoman näköiset fashion-korvakorut hänellä. Paita ja hame oli H&M, en löytänyt varmaa vastausta, oliko myös korvakorut H&M:ltä. Yhtäkkiä monen intialaisen julkimon päällä on ollut H&M-vaatteita, sillä H&M on avannut ensimmäisen liikkeensä Intiassa tänä vuonna ja markkinointi käy kuumana.

Vielä kymmenisen vuotta sitten Intiassa vähän nirppanokkaisestikin saattoi joku suhtautua länsimaalaiseen vaatetukseen, ja kutsui sitä muodiksi. Intialaista käsityötä aina koruista vaatteisiin ja asusteisiin kehuttiin pitkäikäisyydestään ja ajattomuudestaan. Tänään ostettu sari olisi mainio sari niin kauan kuin kangas pysyisi hyvänä. Länsimaalaisten vaatteiden ja asusteiden tiedettiin olevan mainioita vain muotiaallonharjalla keikkuessaan.

Nyt yritetään designer-labelilla tuoda iättömyyttä muotituotteisiin. Istuin ravintolassa amerikkalaisen ystäväni kanssa, joka hihkui kuinka designer-tuotteet ovat oikeita keräilykappaleita ja hyviä sijoituksia. Mieleni teki näpäyttää, että joka ikinen tuote on jonkun suunnittelema, ja että hyvin moni designer-tuote on loppupeleissä muotituote, eli arvo putoaa rajusti tuotteen vanhentuessa. Muutama vuosi sitten barbien ollessa vielä kova juttu, sijoitin keräilybarbeihin, ja Barbie-brändi on tullut niin surkean alas, että nuo keräilybarbit ovat nyt vähemmän arvokkaita kuin silloin. Aikoinaan 200:lla markalla myydyt ”collector’s editionit” 1990-luvulta maksavat huutokaupassa nyt vain 10-60 euroa.

Tutkin netin syövereissä, kuinka seitsemän euron valmistushinnalla tuotettujen 2000:n dollarin ”eurooppalaisten” laukkujen lisähinta tulee massiivisesta markkinoinnista ja ylimmän portaan palkoista. Tämä sopii sellaisille, joita ei kiinnosta se itse tuote niinkään kuin mitä muut siitä ajattelevat. Tuotetta on markkinoitu niin rajusti, että siitä on syöpynyt joko markkinoiden haluama tai kriittinen mielikuva jokaiselle. Aishwarya Rai käyttää paljon eräitä design-laukkuja, ja Amitabh Bachchan juuri twiittasi yksi päivä ”rahalla saat ostettua rakkaallesi Sen laukun”. En usko, että Aishwarya laittaa mitään päälleen ilmaiseksi kuin joka päivä pitämänsä vihkisormuksen ja kultaisen vihkirannerenkaan.

Harmi, että tämä design-trendi leviää Intiassa. Usein näkee kultakaupoissa arvottomasta metallista valmistettuja koruja aitojen kultakorujen hinnoissa. Aika ja brändin asema markkinoilla ratkaisee, kummat ovat 50:n vuoden päästä arvokkaammat. 
 

 

Suhteet Oma elämä Suosittelen

Bostonin keskuspuiston uima-altaalla

Matkasimme Sophien kanssa tänään Bostonin keskuspuiston uima-altaalle. 

Sophie viihtyi altaassa yli tunnin ja harmitti hirveästi, että en ole häntä tänne aiemmin tuonut. Todella moni muu tietämäni vauva harrastaa uintia, ja tuntemamme espanjalaisperheen puolitoistavuotias poika on menossa Montrealiin vauvojen MM-uimakilpailuihin. Moni vauva nauttii vedestä, ja tunnen painetta ilmoittaa Sophie uimakouluun syksyllä. 

Yksi iloinen kahlaaja 🙂

Kastumassakin kävin minäkin, taaperon äitiys on tällaista sormetmultaan-hommaa aina välillä.

Chinatownissa oli lounaaksi hyvin kiinalaista ruokaa. Mieheni veli kertoi lempiruokaansa olevan pasta carbonara, sitä hän kuulemma tilasi kolme annosta aina joskus ravintolassa käydessään. Nykyään hän ei enää lihavuusleikkauksen jälkeen voi syödä sitä. Aika monen ulkomailla asuvan intialaisen lempiruokaa on joku pasta- taikka pizza-ateria, olen pistänyt merkille. 

Usein minulta ulkomailla kysellään suomalaisesta ruoasta. Tuntuu, että olen koko lapsuuteni syönyt lähinnä eineitä ja kouluruokaa, kalakukon kaltaisia kotiruokia en ole koskaan nähnytkään livenä. Moni suomalainen perusruoka kuten lihapiirakat, maksalaatikko tai kaalipaistos ovat tuttuja vain eineinä, miksi koko suomalainen keittiö ehkä tuntuu hieman vieraalta. En ollut koskaan edes kokannut suolaista ateriaa, kun ulkomaille muutin ja ihmiset alkoivat kysellä suomalaisesta maustamisesta. Englannissa moni ihmetteli, että millä Suomessa sitä ruokaa maustetaan jos etikkaa ei käytetä. Kiemurtelin aina vastaukseksi jotain hömppää, vaikka mieli teki huutaa että ”I DON’T KNOW! Lisäaineilla varmaan on maustettu kaikki mitä mä oon syöny!”. Todella huomaan esim. kotikokissa monien käyttävän esim. valmisliemikuutioita.

Ompa häpeällistä kaupalta laittaa myymälävarkaista iso kuvagalleria seinälle. Chinatownista löytyi paljon kivoja leluja, ja taas tosi kauniita astioita. Koko ajan himottaa ostaa kaikkea kivaa keittiöön, vaikka toistaiseksi en kokkaa Sophien iän takia. Mukaan tarttui myös pannua ja tehosekoitinta, olisi niin ihanaa taas päästä kokkailemaan. 
 

Leikkipuistossa oli kuwaitilainen mies, jonka veljellä on neljä vaimoa ja 56 lasta. Ihan normaali lapsiluku yhdelle miehelle on 60. Arabi rinta pulleana kerskui mieheni veljelle, kuinka islam antaa miehen ottaa neljä vaimoa. Aiemminkin olen törmännyt tähän ilmiöön, missä arabimies kerskuu länsimaalaiselle kuinka heidän kulttuurissaan mies on kuningas. 

Sairaalassa työskentelevät kammoavat näitä, kun eräskin mies päätti estää vaimonsa silmäleikkauksen jotta tämä sokeutuisi ja hän saisi uuden vaimon. Muutama kuukausi sitten Bostonin keskussairaalaan oltiin ambulanssilla tuomassa synnyttävää naista. Vauvan napanuora kuristi kaulaa niin, että työntyessään ulospäin vauva sai aina vähemmän happea. Naisen mies sanoi hoitohenkilökunnalle, että tuota tyttövauvaa ei saa painaa takaisin kohtuun. Vauvan kuoltua mies nauroi, että mitäs tuosta tehdään uusia vauvoja. 

Luen paraillaan kirjaa kardiologiasta. Kylmät väreet menevät selkäpiissä, kun hengenvaarallisten verihyytymien takia sairaalaan tuotavia ei ole aikaa nukutella eikä puudutella, vaan nahka pitää heti repiä auki, rykiä luut pois edestä ja siinä potilaan nähden kaapia tämän sykkivää sydäntä ylimääräisestä kuonasta. Kardiologien potilaiksi päätyy yleensä vain joko vanhoja tai ihan pienen pieniä ihmisiä. Sydäntäni raastoi, kun luin kuinka silloin tällöin veri ei vastasyntyneellä lähdekään monista eri syistä kiertämään sydämen kautta napanuoran katkettua. Tällaista ei voi etukäteen havaita ultralla, ja kardiologeilla on todellinen kiire pienokaisten operoimisten kanssa. Joillain operoinnin jälkeen sydäntä sykkimään auttavilla lääkkeillä on karmeita sivuvaikutuksia, kuten raajojen halvaantuminen ja aivojen vahingoittuminen. Tuo on niin kylmähermoista työtä, että miehelleni mietin, että jos kaikesta työstä saisi samaa palkkaa niin haluaisiko kukaan tehdä noin raastavaa ja stressaavaa hommaa? Mieheni mielestä ehdottomasti, ja se hätäosastolla virtaava adrenaliini on kuulemma nautittavaa. Moni tosiaan nauttii vaaratilanteista, toiset hyppäävät benjihyppyjä ja tekevät vapaapudotuksia. Itse en esim. tuota kardiologin työtä varmaan pystyisi tekemään, kädet vispaisivat varmaan ihan kauheasti. Moni kirurgi toki käyttää rauhoittavia töissä. Hienoa, että jotkut tuollaiselle uralle päätyvät tekemään niin kallisarvoista työtä.

Suhteet Oma elämä