Liityin pitkän jahkailun jälkeen äitivauvakerhoon, ja vietimme aamupäivän puistossa parinkymmenen muun vauvan ja äidin seurassa. Sophie oli kaikista pienin, ja ainoa joka ei vielä kävele. Paikalla oli monta mielenkiintoista äitiä, joiden kanssa juteltiin small talkia vauvojen leikkiessä. Paikalla oli peräti kolme saksalaista naista. Mieleeni oli heistä varsinkin yksi berliinitär, joka osoittautui samanlaiseksi ravintoihmiseksi kuin mitä minä olen. 

Sophielle teki hyvää leikkiä muiden lasten seurassa, vaikka se vielä on sellaista sooloilua. Huomaan potevani yhä enemmän vauvakuumetta, olisi ihanaa saada lisää pieniä nassuja katseltavaksi. Päivä päivältä selkeytyy tunne, että 3-4 vauvaa olisi sopiva määrä. Vielä emme kuitenkaan yritä mitään, koska Sophie juo yhä paljon rintamaitoa.

Kävimme Sophien kanssa myös Harvardin yliopiston päärakennuksella, siellä emme olleetkaan vielä ennen vierailleet, emme vaikka mieheni on yliopiston kirjoilla tekemässä tärkeää tutkimustyötä. Paikalla oli paljon matkailijoita ja turistiryhmiä, ja ulkopuolella odotti erittäin siistit kävelykadut myymälöineen. Matkailualalle valmistuneena minua on jossain vaiheessa alkanut tympiä tuollainen turistitouhotus ja nuo matkailijoita varten pystytetyt ja kunnostetut kadunvarret. 

JEEE!!! 😀 Kyllä kelpasi World Cupin pelit 2014 meidän perheelle. Mahtavaa peliä! Huomasin, kuinka minä ja monet muut maahanmuuttajat olimme saksalaisessa hengessä mukana koko pelien ajan. Saksa kahmii nyt maahanmuuttajia ja taas tänä vuonna lakeja höllennettiin, jotta ulkomaalaisten olisi helpompi muuttaa Saksaan ja saada saksalainen passi. Yksi kurdilainen ystäväni kertoi heidän koko perheensä muuttaneen aikoinaan Sveitsistä Saksaan, koska Saksasta saa niin paljon helpommin kansalaisuuden. Niin hunnun alla kulkeva naapurimme kuin ihan supisaksalainen tyttö, molemmat syvästi ylpeitä asuinmaastaan. Saksalaisessa yhteishengessä on Suomessa vielä vähän opeteltavaa, mutta kyllä siinä varmasti vielä onnistutaan.

Pukeuduin päivän väreihin, ja ottelun jälkeen kannoin niitä ylpeydellä. 

Katsoimme pelin urheilubaarissa ystäviemme kanssa. Paikalla oli muutama sata ihmistä, ja melu sen mukainen. Argentiinan kannattajia oli huomattava enemmistö, mutta me pidimme eurooppalaista lippua korkealla. 

Kesken pelin ystäväpariskuntamme miehen naispuolisia kavereita tupsahti seuraamme. Kysyin silmät pyöreänä hänen kihlatultaan, eikö häntä ahdista hänen miehensä lukuisat naistuttavuudet. Minuun päin nojautuen hän kuiskasi, että kyllä mustasukkaisuuden tunteita tulee koettua tuon tuosta. Vähän enemmän nojautuen hän jatkoi, että hänen kihlattunsa katselee välillä naisia ja saattaa sanoa, ”She’s hot”, mikä harmittaa suunnattomasti.

Olen mieheni tavattuani miettinyt naisten ja miesten välisiä kaverisuhteita, varsinkin kun huomasin kuinka avioliitto ja vauva karkoitti mieskavereistani melkein kaikki pois. Nuorempana mietin, kuinka moni mies on valmis heittämään koko ystävyyden romukoppaan yhden illan tähden. Sähisin, että miehet eivät osaa antaa ystävyydelle arvoa, vaan lähentelevät heti tilaisuuden tullen pilaten koko kaveruuden. Ajattelin myös, että miesten kanssa kavereina oleminen on mutkatonta, he kun eivät järjestä koskaan draamaa tai loukkaannu verisesti. Nykyään ajattelen, että miehet vain esiintyvät mukavan miehen asussa, eikä heitä oikeasti kiinnosta olla naisten kanssa kaverit ja puhua kaikesta siitä, mistä naiset puhuvat. Miesten seurassa on mutkatonta, koska he mielistelevät ja sanovat ihan mitä tahansa, mikä on naisen mieleen. Kaikista solmimistani kaveruuksista miesten kanssa ehkä kolme on ollut aitoa ystävyyttä. Enää ei kiinnosta jutella eikä tutustua tuntemattomiin miehiin, eikä mielestäni ole soveliasta miehellä olla liikaa naisystäviä. Olen onnellinen siitä, että oman mieheni mielestä miesten kesken vietetty vapaa-aika on parasta, eikä hänellä naisystäviä ole kuin töissä ja koulussa.

Mieheni veljen ollessa nyt kylässä huomasin kuntosalilla, että olen aika virkeässä ja hyvässä kunnossa. Olen alkanut jo pitää 52-kiloista vartaloa aika hyvän näköisenä itselleni, eikä naismallin mitoissa tarvitse olla. Riittää, kun on energiaa ja hyvä fiilis. Ei plösötä yhtään varsinkaan miehen veljen kyläillessä, kun on aikaa itselle ja omalle hyvinvoinnille yllin kyllin.