Kirottu allergia! Tänä aamuna kuntosalilla ihmettelin, kun kroppa pisti hanttiin kaikkea fyysistä aktiviteettia vastaan. Juoksumatolla lönkyttelen tavallisesti 20-30 min, mutta tänään onnistui vain kahden minuutin juoksu. Vasta saunassa huomasin, että keuhkot vinkuu ja allergia on päällä. Netistä luin, että keväinen, puista aiheutuva allergia voi kestää 2-3 viikkoa. Mieheni tohtorina oli heti patistamassa apteekkiin, mutta haluan ainakin muutaman päivän kokeilla inkivääriteetä ja lepoa. Kuvassa kahvilan terassilta bongaamani kukat.

Hellelukemat ovat nousseet +30 asteeseen, ja silti jotkut lähtevät lenkille päivän kuumimpaan aikaan. Kuvassa näkyvä vanhus, joka käveli pitkin urheilurataa rollaattorinsa kanssa, julisti ihanasti kuntoilun ilosanomaa. Auringonottajia on siellä täällä, sekä puiden varjoissa vilvoittelevia.
 Tunnelmakuvaa, rakastavaiset piknikillä.
Kävimme Sophien kanssa salaattibaarista hakemassa ison salaatin, johon valitsimme täytteeksi vähän sitä sun tätä. Lähdimme monien muiden tapaan puistoon piknikille. Sophie on nyt täydellisessä piknik-iässä, kun ulkona jököttää aina äidin tai isän vieressä. Itse ei uskalla kontata mihinkään, vaikka kotona kyllä on nyt alkanut kontata yksin huoneesta toiseen.  
Vauvojen ilmeet ovat ihania, kun he maistelevat kaikkea uutta!  ”hmmmm, tykkäänkö mä tästä”
”Hmmmm, tää on ihan hyvää”Kotona kävimme vielä tekemässä linssipihvejä, illalliseksi vegehampurilaisia! Suosittelen kaikille, netistä löytyy paljon hyviä ohjeita. Sophie on myös kasvisruokavaliolla, eikä pähkinämaidoista eikä palkokasveista ole ilmennyt mitään haittaa, mitä netistä luin kaikenmaailman sulatusongelmista, yms. Olen muutenkin ollut aika rento Sophien ruokailun suhteen, mitä nyt pinaattia ja muita oikeasti harmillisia aineita vältellään. Pääasiallinen ruokavalio koostuu kuitenkin luomutuotteista, kemikaalien ja sokerien suhteen olen aika tarkkana.Illalla lähdimme isin kanssa tunnelmalliselle kävelylle. Jotkut nuoret viettävät läheisellä kadulla iltaa soittaen talonsa portailla hyvää jammailumusiikkia. Kuuta katsellessani mietin, onko ihminen siellä käynyt vai eikö ole. Parhaillaan luen Uutta Testamenttia, ja mitä kauemmas lukiessani etenen, sitä vähemmän uskon Jeesuksen ylösnousemukseen. Kaikenlaista totena kerrotaan, mutta mistä sitä mistään varmana tietäisi. Kuulennon kanssa olen siinä ja siinä, mitä uskoa. 

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE!!! Äitiys on aina juhlimisen arvoista! Juhlistimme äitienpäivää viettämällä ihan tavallista hellesunnuntaita. Aamulla kävimme kumpikin kuntosalilla. Mieheni treenatessa tapasin ystäväni Svetlanan leikkipuistossa. Juhlapäivä muistutti häntä siitä, kuinka kolme vuotta sitten viiden vuoden poikaystävä pakotti hänet valitsemaan abortin ja suhteen jatkumisen välillä. Hän vietti äitienpäivää yksin poikansa kanssa. En voi tarpeeksi toitottaa, että se tavallinen, kiltti mies joka tykkää lapsista on paras seurustelukumppani.
 Sophie alkoi eilen äännelllä uudella tavalla, sellaisella apinaäänellä. Ensimmäistä kertaa kuului myös selviä riemunkiljaisuja. Arkipäivinä Sophieta ahdistaa aina, kun hän tajuaa isin lähtevän töihin. Minä rauhoittelen ulvovaa vauvaa ja miehelleni tulee lähtiessä paha mieli. Äidin kanssa ei ole niin jännää ja riehakasta. Nyt kuitenkin on koko viikonloppu mennyt kiljahdellessa, kun isi on jaksanut pyörittää ja hyörittää. 
Kaupungin peittävistä ihanista kukista on löytynyt negatiivinen puoli: siitepöly. Olen eilisestä asti aivastellut ja silmiä kutittaa, kuitenkin siedettävästi. 
 
Isi ja Sophie <3 Hellettä oli ihanat 27 astetta, ja ihmiset ulkona nauttimassa sunnuntaista. Purjeveneitä oli joki pullollaan. Mieheni teki kaikkensa, jotta tuntisin oloni mahdollisimman onnelliseksi ensimmäisenä äitienpäivänäni äitinä. Kävimme valitsemassani ravintolassa syömässä, lähdimme sen jälkeen kävelylle joen varrelle, josta matka jatkui kauppakadulle. Mieheni halusi minun ostavan korukaupasta arvokorun, joka muistuttaisi meitä tästä lämpimästä äitienpäivästä koko loppuelämämme ajan. En kuitenkaan löytänyt mitään niin mieleistä, ja päädyin ostamaan ranskalaisen design-mekon. Laitan siitä kuvia myöhemmin, mutta aivan ihana se on!!! Ruokakuviin olen jotenkin tympääntynyt, Facebookin seinällä todella paljon pyörii ruokakuvia. Rakastan ruokaa, mutta viime päivinä ruokakuvien postailu on alkanut tuntua tympeältä. Kotimatkan kävelimme kädet kiedottuina yhteen, auringonlaskun värejä ihaillen. Leikkikenttämmekin tuntui hohtavan kultaiselta paikalta tässä onnelassa, jota olemme tänään viettäneet. Liittymäkännykät jätimme aamulla kotiin, joten olemme olleet täysin tavoittamattomissa tutuilta. Tämä päivä oli meidän kolmen get away ennen taas huomenna alkavaa uutta viikkoa.Auringonlaskun aikaan voisimme useamminkin lähteä kävelylle, valaistus ja tunnelma kesäiltana on taatun romanttinen.

Tässä vielä kuvaa putoilevista terälehdistä. Niin kaunista, mutta ripsiväriä ei kannata laittaa.