Olen aina ollut onnellinen viettäessäni omaa aikaa. Pienenä usein kieltäydyin luokkakavereiden ulkoleikeistä, sillä halusin leikkiä kotona yksin barbeilla. Ihan viime vuosina vielä tapasin ystäviä ja kavereita aika harvakseltaan, sillä suosikki harrastukseni olivat yksilölajeja tyyliin lukeminen ja uiminen. Kävin usein yksin mm. elokuvissa ja kahviloissa, myös lomamatkoilla.

Sophien synnyttyä kahdeksan kuukautta sitten en ole viettänyt tuntiakaan omaa aikaa, sitä ei yksinkertaisesti enää ole. Kaverit ovat tuikitärkeitä pientä vauvaa hoitaessa, ja olenkin nyt panostanut muiden äitien etsintään. Aamulla, kun Sophien kanssa alkoi olla tylsää, laitoin kahdelle kaverille tapaamisehdotuksen. Toisen kanssa vietimme iltapäivän vaunulenkkeillen. Laskin tänään, että olen kerännyt neljä amerikkalaista kaveria täällä, sekä paljon tuttuja maahanmuuttajista. Mietin, kuinka seurallisen ja seurankaipuisen ihmisen Sophie on minusta tehnyt. Tuntuu käsittämättömältä, että tunnen niin monta naapureistamme. Äitinä olen kokenut suurta tarvetta olla mukana lähiyhteisön elämässä. Naapurustoomme olen todella tyytyväinen, vauvoja kyllä riittää. Myhäilen salaa tyytyväisenä, kun Sophie leikkii moninaisten lasten kanssa aina japanilaisista amerikkalaisiin, terveistä lapsista kehitysvammaisiin, ateisteista juutalaisiin. En halua, että hän kokee minkäänlaista eroa ihmisten välillä, sillä kaikki me ollaan kuitenkin aika hyviä tyyppejä loppujen lopuksi.

Palatakseni omaan aikaan, mietin missä olisin kaikkein mieluiten maailmassa, kenen kanssa ja mitä tekemässä. Suurin haaveeni olisi olla täällä kotona peiton alla yksin katsellen uusia videoita Youtubessa. Tykkään lauleskella uusia musiikkivideoita selatessani, ehkä vähän myös jammailla. Ehkä muutaman vuoden päästä, kun Sophie tästä hieman kasvaa.

Täällä Bostonissa kukkii joka kadulla upeita kukkia. Tänä aamuna olimme ammattivalokuvaajan kanssa ottamassa valokuvia perheemme ensimmäisestä yhteisestä keväästä. Kuvissa näkyy Bostonin erilaisia kukkivia puita perheemme taustalla, odotan jo innolla, että saamme ne valokuvaajalta! 

Sophie on kasvanut niin hurjaa vauhtia, että on jo monen puoli vuotta vanhemman leikkikaverin pituinen. Kuvassa Sophie (7kk) vuoden vanhan Sofian kanssa. Aika usein leikkikentällä tulee kaimoja vastaan, Sofia oli viimeksi vuonna 2012 kaikista annetuin tytönnimi. Viime vuosina Sofia on keikkunut hanakasti top 20-nimien listalla Amerikassa.

Suuren kokonsa vuoksi minulta usein kysytään, mitä Sophie syö. Vaikka kiinteät on aloitettu muutama kuukausi sitten, hengailee Sophie yhä todella paljon rinnalla. Leikkikentällä olen saanut sellaisen kuvan, että moni ei täällä täysimetä ensimmäisiä kuukausia. Olin itsekin monesti ihan naatti koko imetykseen, mutta en kadu, vaikka niin paljon aikaa tuli kulutettua imettämiseen.

Olen myös huomannut, että amerikkalaisvauvat pitävät kenkiä jaloissa sisätiloissa. En ole nähnyt kokopuvussa yhtäkään vauvaa, ehkä se on täällä ennemminkin pyjama ja siis yöasu. Olen nyt alkanut pukea Sophien myös paitaan ja housuihin, maassa maan tavalla. Kengät ehkä ostetaan jossain vaiheessa. Todella paljon energiaa menee uudessa asuinpaikassa ihan vain paikallisten tapojen opettelemisessa! Nautin täysillä siitä, että saan vieraassa kulttuurissa elää ja oppia paljon sellaista, mistä en Jyväskylässä olisi tietoinen.

Varsinkin aamuisin kuntosalilla huomaan, kuinka kauan ja hartaasti jotkut naiset täällä hiuksia laittavat. Itseäni on alkanut vaivata oma kampaukseni, kun muilla on niin hienosti laitetut kampaukset. Olen viimeiset kolme vuotta kasvattanut omaa hiusväriäni, joten värjäämään en enää suostu. Silti se, että kaikilla muilla on niin hienot hiukset, luo painetta. Mietinkin, miten nämä puolipitkät, brunetet hiukset oikein helpoimmin saisi huolitellun näköisiksi. Minulla on sellainen liukas, suora tukka.

Meikkaamaankin olen nyt opetellut uudestaan puolentoista vuoden tauon jälkeen. Kyse ei ole niinkään kauneudesta vaan itsestään huolitellun vaikutelman antamisesta. Huoliteltu, laitettu, siisti, sellainen ensivaikutelma tulisi varmaankin tässä maassa luoda. Kuvassa olen meikittä, ja mietinkin, millä helpolla meikkikonstilla tuon huolitellun vaikutelman saisi aikaan. Äitinä tärkeää olisi säästää aikaa. Luulen, että tätä pitää pohtia lisää.