Sophie on vihdoin kuusi kuukautta ja syö muutakin kuin rintamaitoa! 🙂 Enää hän ei ole maidostani riippuvainen, joten voin aloittaa dieetin! Mieheni vastusti laihdutuskuuriani viimeiseen asti, eikä olisi millään halunnut ostaa henkilövaakaa ja kokovartalopeiliä ”I can always tell you how you look, you look wonderful every day.” Kodintavaratalosta löytyi saksalaisvalmisteinen Beuer-vaaka, mitä saksalainen mieheni ei voinut kieltäytyä ostamasta. Kokovartalopeilikin hankittiin viimein. Ongelmani on, että peilistä katsoessa olen aina hyvin tyytyväinen vartalooni, mutta jotenkin se näyttää plösöltä valokuvissa ja sovituskopeissa. Vaaka on siksi hyvin tärkeä. Muita ihmisiä ei kiinnosta pätkääkään painoni, ei ketään, paitsi itseäni. Vähän niin kuin Martina Aitolehden silikonirinnat – tuskin ketään muuta kiinnostaa kuin Martinaa itse, ja paljon hän rahaa ja aikaa tuhlaa erilaisiin leikkauksiin ihan vain ollakseen itse niihin tyytyväinen. Meitä muita ei kiinnosta onko sillä A- vai D-kuppi.
Mieheni on lopettanut kuntosalilla käynnin, koska haluaa mieluummin käyttää sen ajan Sophien kanssa. Hän on tiukasti ilmoittanut, että ei ole kiinnostunut painostaan. Olemme syöneet hirvittäviä määriä ruokaa viimeisen puolen vuoden ajan, mikä kaduttaa nyt tosi paljon kun reidet hyllyy. Konservatiivisena henkilönä hänellä on tiukkia periaatteita, kuten että joka päivä on syötävä lämmin illallinen. Valmistan ruokaa intohimoisesti, mutta en nyt ihan joka päivä. Silloin tällöin ilmoitan miehelleni, että hakee meille take awayt tai että tavataan ravintolassa.
Haluan lopettaa ravintoloissa syömisen, mikä on mieheni kanssa vaikeaa. Molemmat tykkäämme selailla ruokalistoja, mutta salaatteja ja keittoja syömme harvoin. Usein tulee katsastettua juuri ne kaloririkkaimmat alkupalat, pääruoat ja jälkiruoat. Mieheni pyytää usein vastustuksestani huolimatta virvokejuomia tai lasseja meille molemmille. Mieheni kollegat haluavat usein käydä porukalla ulkona, ja viimeksi olin itse mukana kun ravintola oli terveellinen japanilainen. 12:lle hengelle oli tilattu yli 100 palaa erilaisia japanilaisia purtavia, ja mieheni kollegan kihlattu tilasi vielä vahingossa 60 kasvismakia. Kaikenlaista tuli syötyä ihan liikaa, ja erilaisia japanilaisia jälkiruokia oli pakko maistella. Ilta meni ihan överiksi, mutta en ole koskaan nähnyt niin paljon sellaisia ihania japanilaisia pikku purtavia, olisimpa kehdannut ottaa kuvan! Mieheni mielestä on noloa, jos en osallistu noihin kinkereihin hänen vaimonaan, mutta minun on vaikea hillitä itseäni, jos on ruokaa edessä. Lauantaina on tarjolla on espanjalaista ruokaa. Tällaisista menoista en voi kieltäytyä, kun mieheni aina ilmoittaa minut mukaan ravintolavaraukseen ja marmattaa ärsyttävästi, jos ilmoitan jääväni kotiin! Toisaalta rakastan hyvässä seurassa vietettyjä iltoja, toisaalta olen huolestunut terveydestäni.
Asuntomme on vastapäätä hyvää ranskalaista ravintolaa, ja ihan vieressä on pizzeria. Kulman takana on thaimaalainen ravintola ja siitä vähän matkaa on jo vaikka mitä meksikolaista, japanilaista, Burger King… Viikonloppuaamuisin on ollut helppo hakea pizzaa ja katsella intialaista viihdettä pitkään aamupäivälle. Mielestäni mieheni pitäisi joustaa, ei joka päivä tarvitse olla lämpimän aterian äärellä. Olen painottanut, että minä en syö kodin ulkopuolella mitään, ennen kuin paino on tasan 44 kiloa. Mieheni mielestä koko dieetti on turha, ja hän muutaman viimeisen kerran ulkona on lukenut ääneen ravintoloiden nimiä. Halu laihtua on nyt niin suuri, että pidin pintani ja aion pitää jatkossakin.
Kaupassa aion käydä enää vain kerran viikossa, makeisten takia. Kaapit pullottavat jo entisestään suolaisia, keksejä, suklaita ja mieheni ostaa aina jäätelöä ja virvokejuomia. Mieheni on juuri ostanut meille keittiögrillin ja nyt olemme syöneet ihan liikaa grillattuja voileipäsiä ja juustoja. Nautin hyvän ruoan syömisestä rakkaani kanssa, mutta eipä ole koskaan aiemmin minulla ollut näin suurta pömppöä! Läski on alkanut vaivata minua niin, etten ole enää tyytyväinen vartalooni. En tunne oloani hyväksi, jos mieheni näkee minut alasti. Eilen valmistin ihan vain keittoa, jälkiruoaksi sokeriton banaanilassi ja kuumaa teetä länsimaalaisittain.
Kaupungilla kulkiessani näin vaatekauppojen ikkunoissa jo ihania kesämekkoja. Näissä mitoissa ei sellaisiin mahdu. Tavoitteena on kuitenkin kesään mennessä olla niin hoikka, että päälle sujahtaa miten vain leikattu leninki.
Mieheni tuossa vakuuttelee, että pyöreähkö nainen on parempi kuin peilistä itseään kriittisesti katsova itsensä mollaaja. Hän ei tiedä kesämekoista kyllä yhtään mitään.
