Rakastan tätä tyttöä niin paljon! Onneksi muiden vauvoihin ei hullaannu kuten omaan, muuten olisi todella paljon vauvavarkaita.

Söimme tänään Kampin Tamarind-ravintolassa. Meillä on tyylinä tilata vähän sitä sun tätä ja viettää ravitoloissa aikaa rennosti. Tämä on rentouttavaa nimenomaan vain siksi, että suhteemme on kestänyt jo vuoden ja tunnemme toisemme aika hyvin. Jutustelu avioliitossa on ihan erilaista verrattuna ihan ensimmäisiin treffeihimme, kun vielä seurustelimme ja jännittyneinä yritimme tehdä vaikutusta toisiimme.

Alkupaloina maistoimme vermicelli- ja kanakeittoa, kasviskevätkääryleitä sekä mausteista kananmunasalaattia. Keitot olivat tosi hyviä ja kirkasliemisiä. Suosittelen tässä ravintolassa käyjiä syömään keittoa. Kasviskevätkääryleet olivat parhaimpia koskaan maistamiani kevätkääryleitä, niistä todella huomasi, etteivät olleet mitään pakastetavaraa. Kananmunasalaatti oli aika mietoa, ja kun thaimaalaisesta ruoasta puuttuu chili, maussa ei yleensä ole balanssia. Sitruunaruoho, korianteri ja sipuli maistui liian voimakkaasti ilman tulista vastapainoa. Sophie alkoi itkeä, ja vauvan syöttämisen jälkeen kananmuna oli jo vettynyt liikaa kastikkeessa.

Tulinen mangosalaatti tässä ravintolassa sen sijaan on todella raikas ja hyvä, kaikki ainekset todella tuoreita. Mango oli talviseen tapaan kovahkoa ja keltaista, hyvin yhteensopivaa paahdettujen cashew-pähkinöiden kanssa. Minulle kyllä maistui ja suosittelen todella tulisesta ruoasta pitäville.

 Kotimatkalla mietin, että Thaimaassa voi ostaa naista sillä hinnalla, millä täällä ostaa yhden thaimaalaisen aterian. On käsittämätöntä ja julmaa, että monien miesten mielestä tämä naisten huonon taloudellisen tilanteen hyväksikäyttäminen on ihan OK. Tunnen olevani ainoita prostituution vastustajia Suomessa, ja moni hyökkää ja ärsyyntyy, jos tuon julki kielteisen kantani.  En voisi suostua niihin hommiin muutaman kymmenen euron viikkopalkalla, loukkaantuisin jos joku edes ehdottaisi. Kun ajattelen, mistä hinnasta itse lähtisin Thaimaan kaduille tuota ammattia harrastamaan, tuntuu pienipalkkaisten thaimaalaisnaisten ja -lasten kohtalo todella pahalta.

Onneksi tyttärellämme on kaikki mahdollisuudet hyvään, arvostettuun työuraan. Ennen käppäilin metroasemalta kotiin ajatellen, kuinka kivaa on, kun mieheni odottaa kotona. Nykyään kiiruhdan kotiin juoksujalkaa tytär mielessä.

Pääruoaksi tilasimme kanaa punacurrykastikkeessa, tulista härkää sekä kasviksia paistetulla riisillä. Parhaan ja huonoimman annoksen välillä oli huima ero, vaikka ravintola oli sama! Tulinen härkä oli todella tulista ja maukasta, kun taas kana punacurrykastikkeessa maistui todella tavalliselta, miedolta punacurrylta. Epäilin, että kastike on tehty valmiista punacurrytahnasta, maku ei ollut yhtään paikan päällä valmistetun curryn makuinen. Tämä oli meidän molempien mielestä todella tylsä, tyypillinen valmiskastike. Paistetut kasvikset oli jo todella mautonta, vaikkakin hyvän tuoretta. Ihmettelin, miksi tilasin sen. Riisissä oli todella paljon näkyvää öljyä. Näin siis samassa ravintolassa saman illan aikana saimme todella herkullista, keskivertoa ja mautonta pääruokaa. Jälkiruoaksi tilasin mustaa riisiä kookosmaidolla, mikä oli aika tylsää, mutta halusin kokeilla ruokaharrastajana.

Sophie kotimatkalla.