Miami, Osa 1
Lähdimme mieheni kanssa Miamiin miettimään, jos muuttaisimme sinne. Kerron matkastamme päivä päivältä ja viimeisenä päivänä paljastan, muutammeko vai emmekö. Tässä tunnelmia ensimmäiseltä päivältä:
Heti alkuun kolme amerikkalaistuttavaperhettä ihmetteli, miksi otamme vauvan mukaan. Amerikassa monilla tuntuu olevan tapana jättää lapset hoitoon lomien ajaksi, ellei matka ole erikseen lapsille suunniteltu. Lento Bostonista Miamiin kestää vain kolmisen tuntia, minä aikana lapsi ei kerkeä olla mahdottoman suuri rasite. Maailmaakin suurempi harmi vieressä istuva sylivauva oli kuitenkin penkkirivimme kauneusleikkauksilla kasvonsa turmelleelle rouvalle. Hän vaati, että minä istuisin ikkunapaikalla vauvan kanssa koko matkan. Sophie kuitenkin pallotteli mieheni ja minun sylissä koko lennon ajan. Vieressäni istuneen naisen kanssa tunteet kävivät kuumina ja ilmoitin hänelle napakasti, että menisi muualle koneeseen istumaan. Hän pysyi kuitenkin paikallaan harminamme koko lennon ajan. Miamissa selkisi lähes samantien, että siellä ei olla yhtä lapsiystävällisiä kuin Bostonissa, eivätkä ihmiset niin mielellään leikitelleet Sophien kanssa mitä kotona Bostonissa.
Menimme Miamissa heti syömään kuubalaiset voileivät ja tres leches-kakkua. Miamin asukkaista 66% on latinoita, joten ajattelimme tutustua loman aikana etelä-amerikkalaiseen ruokaan vähän enemmänkin.
Syys-lokakuussa Miamissa on vähiten turisteja, sillä silloin täällä on hurrikaanikausi. Otimme tietoisen riskin ja varasimme matkan mahdollisista myrskyistä huolimatta tähän aikaan vuodesta. Matkailijoita ja turistihömppää oli silti paljon joka paikassa, ja pidimme sitä ehdottomana miinuksena vakituista asuinpaikkaa etsiessämme. Välillä tuntui, että joka toinen Miami Beachillä vastaantullut oli saksalainen. Paikalla oli huomattavasti enemmän eurooppalaisia kuin amerikkalaisia turisteja.
Viiden tähden hotellista huolimatta Miami Beach ei ollut kummankaan mielestä millään tasolla parempi lomamesta kuin Espanjan rantalomakohteet. Mietimme molemmat, että jos asuisimme Saksassa, niin mieluummin menisimme Espanjaan tai Kreikkaan sen sijaan, että lentäisimme Miamiin asti rantalomalle. Miami olisi hyvä jos olisi enemmän aikaa, ja lomaan voisi lisätä Karibian- tai Bahaman-risteilyn.
Mieheni paineli pohjoisintialaiseen tapaan pitkissä housuissa, heidän kulttuurissaan shortseja pidetään sopimattomina. Miamissa on kuitenkin niin kuuman kosteaa Himalajan kuumaan ja kuivaan säähän verrattuna, että jo seuraavana päivänä mieheni kulki shortseissa. Mietimme molemmat, että kuuma ilmasto ei välttämättä ole siunaus silloin, kun se on myös hiostava. Päivisin tuli nopeasti nihkeä olo, kun läksimme pois hotellilta. Miamin ilma on aina kostea, varsinkin kesäisin. Pidimme molemmat tätä suurena miinuksena Miamille kotikaupunkina.
Uimarannalle mennessämme heti iski todellisuus: rannat ovat rakennettuja, ja hiekka merestä paikalle kuljetettua, karkeata! Ei aitoa rantahiekkaa. Myös merivesi oli huomattavasti tummemman sinistä kuin Googlen kuvahaulla esille tulevat turkoosit valokuvat.
Tässä siis satunnainen valokuva siitä, miltä Miami Beach näyttää Googlen kuvahaulla, ja ylhäällä ottamani kuva todellisuudesta. Amerikkalaista mielikuvien luontia härskeimmillään. Googlen kuvissa hiekka näyttää todella hienolta ja luonnolliselta, meri vaalean turkoosilta. Miamia myydään ”luontokohteena”, mutta luontoelämys jää uupumaan ja tuntuu pikemminkin kuin olisi ”luontopuistossa”. Vesi oli kuitenkin ihanan lämmintä, ja leikimme Sophien kanssa simpukoilla. Floridassa simpukoiden kerääminen ja vieminen mennessään on laillista, ja löysimme hienoja kampa-, kotelo-, ja kierresimpukoita. Oli myös ihanaa viettää kunnolla aikaa kolmisin uimarannalla rentoutuen. Meitä ei haitannut, vaikka ranta ei ollutkaan niin kuvankaunis ja luonnollinen mitä oli (tahallaan?) uskoteltu.
Surffailemalla löysin tiedon, että Floridassa, Californiassa ja Hawaijilla on ongelmia hiekan kanssa. Samaan aikaan kun meriveden pinta nousee, joutuu rantaa kunnostamaan ja hiekkaa lisäämään entistä enemmän. Minulle oli järkytys, että myös Hawaijin rannat ovat rakennettuja. Amerikassa on havahduttu siihen ongelmaan, että omasta takaa ei hiekkaa enää riitä, ja sitä olisi nyt ostettava ulkomailta ennen kuin sen hinta kallistuu rantojen yhä jäädessä veden alle. Joku jo vävläytteli, että tulevaisuudessa on maailmalla hiekkakriisi, ja silloin rantahiekasta käydään kovaa kamppailua maailman eri rantakohteiden kesken.