Rahansiirrosta

Mikseivät rikkaat lahjoita enemmän rahaa köyhemmilleen. Luulin tulleeni johtopäätökseen, kun Johnny Depp Timen haastattelussa vastasi lastensa, lasten lastensa, lasten lasten lastensa ja monta sukupolvea eteenpäin lastensa tulevaisuuden olleen turvattu hänen tienaamallaan omaisuudella. Maailman murheet, hän sanoi, koskettavat häntä kuitenkin kovasti. Jos biologinen syy elää on lisääntyä ja huolehtia jälkikasvun pärjäämisestä, niin on ymmärrettävää, että Depp siirtää kaiken omaisuuden lapsilleen.

Eilen Saksan iltauutislähetyksessä uutisoitiin duunarimiehestä, joka oli juuri voittanut lotossa 50 miljoonaa euroa. Hän oli laittanut kaiken hyväntekeväisyyteen lapsia ja nuoria auttaakseen. Hänen ainoaa poikaansa ei ainakaan haastattelussa harmittanut isänsä päätös antaa miljoonat pois. Lottovoittaja ymmärsi yhteisen hyvän olevan parempi kuin oma hyvä.

Mieheni ei ole rekisteröitynyt Suomessa asuvaksi, minkä takia Kela tarjosi minulle asumistukea yksin asuvana äitinä. Kieltäydyin tästä ilmaisesta rahasta, koska hieman vasemistolaisessa ajatusmaailmassani tuki on niitä varten, jotka tukea tarvitsevat eivätkä voi käydä töissä. ”Kyllä me pärjätään ilman asumistukea”, ilmoitin ja kelavirkailija katsoi minua kuin idioottia. Jos joskus elämässä tarvitsemme asumistukea, silloin sitä haemme. Tällä hetkellä kulumme ovat huomattavasti tuloja alhaisemmat. En todellakaan voinut ottaa avustusta vastaan, sillä oman säästötilin kasvattaminen muiden kustannuksella tuntui sillä hetkellä todella väärältä. Kelavirkailija antoi kuitenkin kaavakkeet mukaan, ehkä kuitenkin muuttaisin vielä mieleni.

1980-luvulla Saksassa äitiysloma oli 6:n viikon mittainen, minkä vuoksi mieheni vanhin veli joutui tarhaan puolitoistakuukautisena. Nykyään Saksassa kotihoidontukea saa lapsen kahdenteen syntymäpäivään asti, jolloin kahdella pienellä palkalla elävän pariskunnan ei tarvitse mennä töihin heti lapsen synnyttyä. Tämä on vain hieno asia, vaikka moni nykyään vastustaa äitiystukia. Pitäisi lainaa ottaa, jos ei muuten ole omaa rahaa olla vauvan kanssa kotona. On hienoa, että Suomen valtio on kustantanut lapseni ensimmäiset 4 elinkuukautta, ja olisi kustantanut aina muutaman vuoden ikäiseksi, jos olisimme perheenä jääneet Suomeen. On ollut ainakin itselleni henkisesti tärkeää viettää lapseni ensimmäiset elinkuukaudet hänen ravinnonlähteenään ja olkapäänä, jolle nukahtaa. Kiitos, Kela.