Ruokamyrkytys ja Berliinin siirtolaiset
Kärsiessäni raskauspahoinvoinnista, söimme mieheni kanssa ulkona lähes joka päivä kolmen kuukauden ajan. Kymmenet erilaiset ravintolat Helsingissä ovat meille tuttuja. Jatkuvasti ulkona syödessä mahamme olivat usein sekaisin. Mieheni pyysi, että alkaisin taas kokata kotona, sillä hän ei jaksa enää mahan myllerrystä. Kirjoitan tästä siksi, että söimme eilen ulkona ihan normaalissa intialaisravintolassa ja tänään mahaani on sattunut pistävästi koko aamun. Kyse ei ole ruoan tulisuudesta eikä mausteista, sillä syömme hyvin mausteista ja tulista intialaista kotiruokaa lähes päivittäin. Kyse on bakteereista.
Tässä kohtaa kirjoitusta alkaa uliseva vuodatus, tämä mahakipu on purettava. Kävimme ennen ravintolaan menoa turkkilaisessa herkkupuodissa. Myyjän laittaessa valitsemiani lokmia rasiaan, putosi yksi lattialle. Myyjä katsoi alta kulmain, huomasiko mieheni. Hän huomasi mieheni katsovan häntä, kun hän oli laittamassa sitä salassa lattialta rasiaamme. Nopeasti hän nousi ylös, otti tarjottimelta uuden lokman ja laittoi lattialle pudonneen takaisin myyntiin tarjottimelle. Hälytyskelloni soivat ja mietin, kannattiko makeisia syödä, jos myyjällä on pokkaa ottaa täysi hinta lattialle pudonneesta, tahmaisesta lokmasta. Mahakipuni voi siis johtua joko noista turkkilaisista makeisista tai intialaisesta ravintolasta.
Viime toukokuussa Helsingin ravintoloista paljastui, että 55%:ssä oli välttävä tai sitä huonompi hygienian taso keittiössä, ja joka neljännessä ravintolassa riisissä oli liikaa oksennusta ja ripulia aiheuttavia bakteereja. On täysin järjetöntä syödä päivän lämmin ateria muuten kuin itse valmistamalla.
Mieheni sukulaiset omistavat neljä intialaista ravintolaa Berliinissä. Asiakkaat ovat lähes täysin ei-intialaisia, he kun valmistavat ruoan itse kotona. Aion oman tyttäreni kanssa valmistaa yhdessä ruokaa, jotta hän opiskelemaan lähtiessä osaa tehdä muutakin kuin keittää pastaa.
Ravintola-jutut sikseen, ärsyttää vaan, kun asiakkaille tarjotaan sellaista, mistä menee maha sekaisin! Berliinin asukkaista vuonna 2000 ulkomaalaistaustaisia oli 25%. Luku on kasvanut noista ajoista paljon, mutta en löytänyt tuoreita tilastoja. Täällä asuu ainakin puoli miljoonaa ulkomaalaistaustaista, minä myös. Mieheni mukaan hänen lapsuudessaan esimerkiksi englannin, ranskan ja espanjan kieltä kuuli Berliinissä harvoin. Nykyään tuntuu, että puolet vastaantulijoista puhuu muuta kuin saksaa.
Kuva on kopioitu Wikipediasta. Saksassa on n. 82 miljoonaa asukasta, joista 12% on ulkomaalaistaustaisia. Sama luku Suomessa on n. 2.7%. Vuonna 2005 Saksassa päätettiin sulkea ovet, jolloin ei-EU:n alueelta tulevien, kouluttamattomien muuttajien on lähes mahdoton tulla Saksaan ilman kikkailuja. Kikkailu kuitenkin osataan, esim. eräs intialainen tuttavaperhe adoptoi kaikki kouluttamattomat sisaruksensa Intiasta Saksaan ”lapsinaan”. Joulukuussa Angela Merkel esitti eurooppalaisten tulon vaikeuttamisen tutkimista. Usein mietin omaa asemaani saksassa, ja miten sulautua tänne. Olen jo hirveän innokas puhumaan saksaa, mutta törmään jatkuvasti kielimuuriin. Opiskelen nyt lähes joka päivä, ja luin, että kieli kuin kieli alkaa luistaa kolmessa kuukaudessa, jos on sen kielen ympäröimänä ja opiskelee vähän siinä samalla. Tämä on tähtäys.