Sophie on taas kasvanut huimasti

Sophie on oppinut kävelemään pahvilaatikkoa eteenpäin työntäen! Tällä mennään ympäri huonetta, äitin pitää vaan aina välillä kääntää uuteen suuntaan.

Sophie aloittelee pikku hiljaa harrastuksia, olemme nyt käyneet musiikkitunneilla. Siellä paljon aikaa kuluu luokkahuoneessa kontatessa ja kaikessa muussa, paitsi musiikin opiskelussa. Kun Sophien seurantakyky hieman harjaantuu, aloitamme uusia harrastuksia. Olen huomannut, että Amerikassa olen ollut ainoa, joka on päivitellyt hintoja. Nykyään olen hipihiljaa hintojen kanssa, sillä niistä on hyväksyttävää sanoa vain ”halpa” tai ”hyvä hinta”. Kun lapsen uimahalliharrastus maksaa 200 dollaria viikossa, 800 dollaria kuussa, niin sekin on vain ”hyvä hinta”, vaikka itse en kyllä maksa kuin vasta ollessani varma Sophien siitä hyötyvän, sillä näin eurooppalaisten kesken: Karsee hinta tuokin!

Aikaisemmin blogissa kerroin naapurista, joka ei halua olla missään tekemisissä meidän perheen kanssa. Näemme vähintään viikoittain, ja onkin tyhmää sitten vaihtaa isoja hymyjä ja toivotella hyviä päivänjatkoja. Välttelen mielelläni draamaa pienissä piireissä kuten työpaikoilla, perheessä ja naapurustossa. Hyvin usein kuitenkin joku draamanhaluinen iskee kimppuun, yrittää tahallaan ärsyttää tai kyykyttää. Olen muutaman muun lapsiperheellisen naapurin kanssa tehnyt ystävänkaupat, enkä kestä, jos tämä tietty naapuri yrittäisi laittaa kapuloita rattaisiin. Inhoan niitä tilanteita, kun joku haluaa pitää itsensä ja kaikki tuttavansa erossa itse inhoamastaan tyypistä. Olen tarkastellen katsellut tuon naisnaapurin liikkeitä muiden pihapiirin äitien keskuudessa, sillä kuulin eräältä toiselta hänen puhuvan ovelasti toisista pahaa selkien takana. Inhottava juttu, että pitää olla mukana tällaisessa.

Vietimme iltaa kavereiden kanssa japanilaisessa ravintolassa. Mieheni integroituu Amerikkaan minua hitaammin, varmaan koska ahertaa kaiket päivät töissä. Olen joutunut patistamaan häntä vastaamaan amerikkalaisten perheiden kutsuihin. Olemme olleet naapuruston ulkopuolella kolmen perheen kanssa ulkona, mutta mieheni ei ole tykännyt heistä kenestäkään. Omasta mielestäni kaikki ovat olleet tosi kivoja, ja onkin nuivaa, jos mieheni takia kaikki yhteydenpito katkeaa. Hän ei mm. ole vastannut heidän sähköposteihinsa. Amerikassa yleensä ihmissuhteet aloitetaan ensin tapailemalla, myös ystävyyssuhteet. Tapaamisissa näytetään oma paras pinta, ja mieheni mielestä hymyilevä ja mairitteleva amerikkalainen mies on kuin myyntimies. Miksi ei vain sano omia mielipiteitään, miksi peilaa? Mieheni on todella perus saksalainen ja joskus viikonloppuisin aiheutuu jo kränää, koska itse käyttäydyn jo välillä amerikkalaisittain, mutta hän urputtaa saksalaiseen tyyliin. ”Mmmm, emmä jotenkaan tykkää tosta ton perheen miehestä, mitä se kokoajan mielisteli ja oli et ”joo” ja ”jee”.” Yes and Yeah, ou jea.  

Olen lopettanut kotona kokkaamisen toistaiseksi, Sophien kanssa ruoan valmistus ei enää onnistu. Sydämeni on osittain särkynyt, kun rakas ruokaharrastus on jäänyt. Äitinä se oma aika on kortilla, ja ruoanlaitto on kivaa vain kun siinä on se tietty rentous. Häthätää valmistettu 20 min. kastike on vain stressaavaa valmistaa, kun koskaan ei voi tietää, milloin vauva alkaa huutoitkeä. Valitettavasti nyt näin.
Olemme käyneet melkein kaksi viikkoa putkeen samassa japanilaisessa ravintolassa, mikä alkaa jo melkein hävettää. Syy on painava, Sophie syö paljon japanilaista ruokaa. Herkkua ovat erilaiset kalat, nuudelit, sienet, idut, pavut, salaatit, mädit, äyriäiset, riisi, tofu… japanilainen menu vaan toimii kahdeksan kuukautta vanhan vauvan kanssa, ja ruoka on myös vähäsuolaista, terveellistä ja Sophielle herkkua. Japanilaiset kastikkeet myös lähtevät pesussa pois vaatteista, soijakastikkeen uusi mahtava ominaisuus! Lisäksi puikoilla on helpompi syöttää kuin lusikalla, joten täällä käymme varmasti jatkuvalla syötöllä.
Olen huomannut, kuinka paljon parempaa palvelua saamme koko perheen kesken, kuin jos olen yksin Sophien kanssa liikenteessä. 
Tämä on saanut minut miettimään, kuinka naiset todella voivat inhota muita naisia. Miehiä ehkä naiset ei juuri inhoa, vaan nimenomaan naisen arvostelun ja inhon kohteeksi osuu useimmiten toinen nainen. Miehiä kunnioitetaan enemmän sekä miesten että naisten mielissä. Ehkä asia ei ole niin, mutta siltä ainakin päällisin puolin joskus tuntuu.