Uima-altaalla kuultua

Sophie kävi kavereideni lasten kanssa viilentymässä. Yhdysvaltojen eteläisimmissä osavaltioissa on kuulemma paljon perhekeskeisempää kuin Bostonissa. Täällä kotiäitejä jotkut pitää lähes syöpäläisinä, mutta etelämmässä on outoa, jos nainen ei jää kotiin lapsiaan hoitamaan. Amerikassa se on sama kuin lopputili. Täällä palkaton, sosiaalitueton äitiysloma kestää kaksitoista viikkoa, mutta sosiaalinen paine pakottaa monet äidit ainakin Bostonissa takaisin töihin jo kolmen viikon äitiysloman jälkeen. Sain kuulla, että etelämmässä ajatellaan täällä pohjoisessa asuvilla menevän taloudellisesti hyvin kun on varaa asua Bostonissa. Texasissa tai Chicagossa asuisi isossa talossa uima-altaineen näillä Bostonin yksiön vuokrilla. Vaikka se Bostonissa kuulostaa luksukselta, niin noissa kuumissa osavaltioissa on altaita lähes joka talossa kuten saunoja Suomessa. 

Kaverini kertoi, kuinka oli alkanut käydä mustien kirkossa. Muutaman sunnuntain jälkeen oli hänelle tultu kertomaan, että tämä ei ole hänelle oikea kirkko. Ystäväni oli tuohtunut ja vetänyt esiin rasismi-kortin. Puhuimme, kuinka Harvardin yliopistolla on niin paljon eri kulttuureita edustettuina, ja paljon pieniä kulttuuritaustojen perusteella muodostuneita porukoita. Ystäväni uskoo, että maailma on menossa takaisin Baabelin tornin aikaiseen malliin, missä vain tietynlaiset ihmiset ovat kavereita keskenään.

Kurdilainen ystäväni harmitteli, kuinka ei millään saa juutalaisia kavereita, sillä he haluavat kaveerata vain keskenään. Neuvokkaana hän laittoi tyttärensä synagogan päiväkotiin. Hän kertoi, kuinka hänen tyttärensä oli oppinut hieman hebreaa, mutta ei monista Tooran kuulemisista ja uskonnollisista aktiviteeteista huolimatta ole tullut juutalaisuskoon, eikä hän sitä pelkää ollenkaan. Synagogassa tytär saa olla sisäpiiriläinen kulttuurissa, johon on vaikea päästä ulkopuolisen sisälle. 

Sveitsiläiset tuttavamme kertoivat, kuinka monia ärsyttää siellä maahanmuuttajat, erityisesti saksalaiset. Mieheni kertoi, että myös hänen tuttavapiiristään on moni berliiniläinen muuttanut Sveitsiin. Tuttavamme ilmoittivat, että saksalaisia on joka paikassa ja ihan liikaa. Meidänkin perhe on miettinyt Sveitsiin muuttamista, saahan siellä kuulemma ihan tavallisesta kaupan kassalla tehtävästä työstä 4000:n euron kuukausipalkan nettona. Mieheni on vertaillut kirurgien palkkoja Saksan ja Sveitsin välillä, ja palkan saisi lähes kolminkertaisena jos työpaikka olisi Sveitsissä. Zûrich houkuttelee, ja on vieläpä saksankielinen kaupunki, ja minulle olisi hyötyä ranskan osaamisesta. 

Puhumme aina silloin tällöin, että mihin sitä muutettaisiin. Mieheni amerikkalaisella ja huippuhyvällä tutkinnolla saisimme varmasti töitä monesta maasta, saihan hän Suomestakin työpaikan vain muutama viikko hakemisen jälkeen. Olin unelmoinut pitkään Lähi-idässä asumisesta, ja mieheni jo sanoi että kyllä sekin käy. Täällä olen kuitenkin nähnyt miten arabialaiset lapsiaan kasvattavat ja miten he käyttäytyvät ja miten keskenään leikkivät, eikä lasten kasvattaminen Lähi-idässä enää innosta.

Kävimme Boston Science Museumissa, missä oli hienoja historiallisia miniatyyrejä. Silmiini osui etenkin tämä Menkauren pyramidin rakentamisesta kertova työ. Niin paljon vaivaa on nähty rakentaessa, ja paljon vaivaa on nähty myös hajoittamisessa. Rikkaat arabialaislapset leikkivät puistoissa sellaisia leikkejä kuin esim. tavaroiden hajotus. Korkeilta telineiltä mätkitään riemuissaan alas milloin tablettitietokoneita, milloin puistoon kuuluvia leluja. Myös ihan Jyväskylässä monen lapsen mielestä oli kivaa hajoittaa kaverin rakentamat lumiukot, yms.

Viime aikoina uutisissa on ollut paljon juttuja tuhovimmasta. Facebookissa vilahtelee kammottavia videioita Irakista, ISIS pelaamassa jalkapalloa verisillä ihmisten päillä, ISIS ampumassa pieniä lapsia… Kurdiystäväni kertoi itkeneensä viikkoja ja viikkoja, hän on poissa tolaltaan uutisia seuratessaan. Heidän perheellään on paljon ystäviä Irakissa, joista ei enää ole tietoa ovatko elossa vai surmattuja. Moni antaa lastensa leikkiä tuholeikkejä, ja väittää että eivät he oikeasti sitten aikuisina tuhoa mitään. On todella vaikea ymmärtää tuhoamisvimmaa, enkä uskaltaisi omien lasteni sitä mahdollisesti kasvattaa aggressiivisilla leikeillä. 

Pyramidien tuhoaminen on onneksi osoittautunut erittäin vaikeaksi. 1000-luvun alkupuolella tuhottavaksi tuomittu pyramidi sai kahdeksassa kuukaudessa reiän, ennenkä hajottaminen todettiin liian työlääksi. Pyramidista on kuitenkin päällyskivet anastettu Kairon infrastruktuuria varten.

Tuhoamisesta muistutti myös tämä kuva Pohjois-Amerikasta 1800-luvun alusta. En ole kovinkaan ylpeä monista Eurooppalaisten tekemistä hirmuteoista, kuten vaikkapa tästä biisonien massatuhoamisesta. Hirmu ylpeä olen kuitenkin esim. tieteen saralla saavutetuista meriiteistä, upeasta jälkiruokakulttuuristamme, naisten oikeuksista, jne. Loppupeleissä on kivaa kertoa täällä ihmisille, että meidän perhe tulee Euroopasta.