Voihan astiasto
Mieheni on ollut nyt paljon töissä, myös viikonloppuina. Ikävöin häntä paljon, eikä ystävien kanssa vietetty aika korvaa mitenkään oman sielunkumppanin kanssa oleilua. Helsingin Sanomien kommenttiosastolla näin ihmisten kirjoittavan, kuinka heitä ällöttää Suomen sosiaalinen talousmalli, ja että Amerikasta pitäisi ottaa enemmän mallia. Moni kommentoija painotti, kuinka oli töitä tehnyt koko ikänsä, eikä koskaan ollut elänyt sosiaaliturvan varassa. Mietin siinä niitä kommentteja katsellessa, että eipä heistä monikaan ole myöskään täällä Amerikassa ollut tekemässä seitsenpäiväisiä työviikkoja, ei 14:n tunnin työpäiviä. Ei keplotellut amerikkalaisella minimipalkalla näillä asuinkustannuksilla päivääkään. Harva amerikkalainen täysin oman työnteon hedelmillä elelee, sillä useimmilla on pankista nostettua lainaa. Voisihan nuo Amerikan ihailijat tosiaan muuttaa tänne nauttimaan sosiaaliturvattomuuden iloista, kovasta työnteosta muutaman päivän vuosivapailla. Nähdään täällä Amerikassa!
Mieleeni muistuu Timo T.A. Mikkosen kapitalistiset puheet ja kirjoitukset ennen aivohalvausta. Hänen sairastuttua vakavasti on sosiaaliturvan varassa elänyt hänenkin perhe, vaikka siis ennen oli hyvinkin sosiaaliturvavastainen.
Olen höynähtänyt astiastojen keräilijäksi. Mieheni pyörittelee päätään, että älä vaan osta enää uusia astioita. Olen kuitenkin kaupoilla nähnyt nyt niin paljon astiastoja, joissa on intialainen motiivi, että sukat vaan pyörii jalassa kassalta kotiin. Keräilen, keräilen, keräilen. En oikein ymmärrä, mikä vimma ja into minuun on iskenyt, mutta pakko on saada. Mielessäni aina kaikuu mieheni sanat ”älä osta astioita”, ja tiedän sen olevan väärin, onhan meillä kaapit täynnä astioita ja vuoden päästä muutetaan kauas pois täältä Bostonista.
Intia on nyt IN kodin sisustuksessa, ja huomaan pörrääväni sisustusliikkeissä yhtenään. Eilen löysin aivan ihania intialaistyylisiä sohvatyynyjä, valokuvakehyksiä ja lippaita. Työntelen vaunuja hyllyjen väleissä sellaisella seikkailumielellä, että ihan selkäpiissä tärisee. Siis ihan oikeasti, siellä on niin paljon sellaista juuri minun tyylistä tavaraa tarjolla, että ihan hytkyttää. Olo on kuin syntisellä, kun tavaraa liukuu kassan liukuhihnalla. Pakko on saada, vaikka meillä ei mahdu mihinkään nuo uudet tyynyt eikä nuo uudet juomamukit. Sitä paitsi, ostihan mieheni juuri satasilla kosmetiikkaa, joka kuluu käytössä toisin kuin nämä sisustustavarat. Pakko ostaa. Tänään taas kaupoille. Mikä minulle on tullut, pakko saada kaikki nyt. En voi missata uusia mallistoja. Mistä taas saa ostaa?