Ystävän outo käytös
Sain tänään yhdeltä ystävättäreltäni pakit, ja tuskin enää tavataan. Hänellä on samanikäinen poika mitä Sophie on. Olemme tapailleet toisiamme noin joka toinen viikko, ja mielestäni taas tänään meillä oli hauskaa. Kun Sophie väsyi ja ilmoitin haluavani kotiin, ehdotti hän että oltaisiin ulkona vielä 20-30 minuuttia. Kotiinpaluumatkalla tuli aiheeksi ruoka, jolloin kerroin Sophien ja minun olevan kalakasvissyöjiä. Ystäväni siihen, että ei voi vauvalla olla kaikki kunnossa ilman tuhtia lihaa. Kerroin, että kyllä minä monipuolisesta ravinnosta huolehdin. Hän ei puhunut enää mitään, ja vastasi kysymyksiini vain lyhyesti. Nauravainen nainen oli muuttunut todella totiseksi.
Saavuimme ratikka-asemalle, jolloin hän sanoi jäävänsä odottamaan ratikkaa. Ilmoitin odottavani hänen kanssaan, ja hetken siinä seisottuamme hän ilmoitti sittenkin kävelevänsä. Lähdin hänen kanssaan kävelemään, ja hän kertoi että ei minun hänen kanssaan tarvitse kävellä vaan voin mennä omaan suuntaani. Ilmoitin sitten, että juuri tuohon suuntaan olen myös menossa. Hän sitten ilmoitti ottavansa sittenkin ratikan, ”siltä varalta, että vauva ei jaksa istua rattaissa koko matkaa.” Sitten hän pysähtyi ja ilmoitti, kuinka ”it was so nice to see you again! we have to meet again another time! BYE!”. Sitten hän kiiruhti kuin juoksujalkaa takaisin ratikka-asemalle. Aina tapaamisen jälkeen hän on aikaisemmin laittanut viestiä, mutta tällä kertaa ei. Hän ei myöskään enää vastannut minun hänelle lähettämääni tekstiviestiin.
Otin yhteyttä mieheeni, ja olimme molemmat sitä mieltä, että en voi tuon (ex) ystävän takia muuttaa syömisiäni. Kasvissyöjien lukumäärä on täällä pysynyt 2%:ssa kymmeniä vuosia, vaikka se muualla länsimaissa on kasvanut jatkuvasti. Lihansyönti on täällä Amerikassa tosi isoa, ja vuosittain keskiverto amerikkalainen syö 100 kiloa lihaa. Luku on jatkuvasti kasvussa lihansyönnin suosion noususuhdanteessa. Varsinkin kanalle on jatkuvasti suurempaa kysyntää.
Tuli taas itselleni tunne, kuinka elämme suurvallassa, missä on todella painostavan paljon hegemoniaa. Yhteiskunta, tai yhteiskunnan yksilöt, painostavat kaikkia yleisesti hyväksyttyihin käyttäytymismalleihin. Mietin, uskallanko enää julkisesti kertoa kenellekään mitään, mitä ajattelen vastavirtaan. Olen pitänyt Sophien lihattomalla ruokavaliolla, sillä haluan hänen tekevän päätöksen lihansyönnistä itsenäisesti. Elinympäristöstä huudellaan, etten voi lapseni ruokavalioon puuttua, kuitenkin elinympäristö varmasti painostaa Sophien syömään ”niin kuin muutkin”. Samaan aikaan ruokavalion aiheuttamiin sairauksiin kuolee suurin osa amerikkalaisista… huoh… ompa masentava juttu. Siitä olen kiitollinen niille muutamille lukioaikaisille ystävättärilleni, jotka suuttuivat verisesti ei-mistään, että olen heiltä oppinut monien naissuhteitten elämässä tulevan ja menevän vailla järjen häivää.