”Oisko sunsta kiva, jos teillä olis lapsia?”

Näin kysyi siskoni kuusivuotias joulupöydässä. Että hän osuikin niin oikeaan. Uteluitahan kuulee, mutta harva kysyy ”tahdotteko lapsia” useammin kuulee ”koska teille tulee lapsia” tai ”sitten kun teille tulee lapsia” tai ”joko te yritätte” tai ”tiedättekö te miten niitä lapsia tehdään”…

Huomasin äitini höristävän korviaan kalatarjottimen ja laatikoiden toisella puolella.

”Niin, mä en kuule oikein tiedä. Oisko sunsta kiva, jos meillä olis lapsia?” sain väkisin änkytettyä. Keskustelu kääntyi onnekseni siihen, että meidän lapset olisivat sitten hänen serkkujaan ja äkkiä puhuttiinkin jo olemassa olevista serkuista.

Olemme mieheni kanssa miettineet, että koska meillä ei ole valmista vastausta kyselyihin, voisimme hyvin pitää julkisesti linjaa, että emme halua lapsia. Kyselyt ja mahan kyttääminen loppuisivat ja sittenpähän yllättyisivät positiviisesti, jos se lapsi sieltä joskus putkahtaisi maailmaan.

Koen oikeasti aika ahdistavaksi sen, että joku yrittäisi mun mahasta päätellä vauvauutisia. Painoni jojoilee aika reippaasti, nytkin painoa on tullut viime kesän (häiden) jälkeen sellaiset mukavat viisi kiloa lisää. Toivon todella, ettei kukaan koskaan kysy vatsani perusteella vauvauutisia. Kuulen jo itsetuntoni rippeiden kolisevan lattialle.

Noh, en ole kuitenkaan vielä tohtinut rikkoa anoppini sydäntä sanomalla, että lastenlapsia on sitten turha odotella. Kiltisti vain nyökkään hänen tutkivan katseensa alla kun hän tyrkyttää glögin joukkoon terästystä.

Ärsyttääkö teitä vauvautelut? Mitä vastaatte?

Hanna83 kertoikin jo kommentissaan sanovansa ”me rakastetaan toisiamme niin paljon, ettei suhteeseen mahdu kolmatta”. Omaan suuhun sopisi ehkä parhaiten ”Emme halua lapsia. Piste.”. Pakko ainakin lopettaa se ”emmää tiiä – tota noin – öh – katsos kun – niin”. Douh!