Lapsentekopaineita

”Elämässä pitää pysyä omalla radallaan ja tehdä siellä parhaansa eikä missään tapauksessa saa kuikuilla muiden radoille” Quote jostain jenkkisarjasta.

Jostain syystä kaikki maailman lapsentekopaineet on just nyt rysähtäneet mun harteille.

Me ollaan tässä esimerkissä nyt radalla 1.

Radalla 2 pyyhältää varaslähdön ottanut kaveripariskunta, joka aloitti nro 2. yrittämisen vuodenvaihteessa. Ykkösen tekoaika oli noin 2 kuukautta. Kuulin, että radalla kaksi ykkösratalaisista oltiin spekuloitu tyyliin ihan varmasti nekin tänä vuonna… 

Radalla 3 kiitää jossain reippaasti edellämme minun äitini, miehen äiti, sisarukset ja vähän kauemmatkin sukulaiset. He vilkuilevat muka salaa taaksepäin, kuvittelevat ettemme huomaa, ja näkevät meidät ryömimässä jossain lähtöviivan tuntumilla. Sieltä kuuluu: Mitä ne vielä tuolla kuppaa? 1,5 vuotta naimisissa, miksei ne jo ryhdy hommiin vai onkohan niillä jotain ongelmia, kun ei uutisia kuuluu?

Radalle 4 on kuin tyhjästä ilmestynyt yksi työkaveri, joka on jo useammassa keskustelussamme viitannut omiin kokemuksiinsa lapsettomuushoidoista. Ja minusta ne kuulostavat vinkeiltä! Näitä neuvoilta kuulostavia kokemuksia ovat minulle oudoissa yhteyksissä kertoneet toistaiseksi myös yksi perheenjäsen ja yksi puolituttu.

Radalla 5 kiihdyttää timattitikut, joihin ei taas tässä kuussa tullut minkäänlaista tulosta. Sinne ykkösratalaiset luovat murhaavia katseita: Hei hei hei, teidänhän piti auttaa meidät maaliin eikä vittuilla!

Radalla 6 ovat kaikki jo maalissa. Kaikki maailman parit, joilla on lapsia / jotka ovat raskaana / jotka suunnittelevat raskautta. 

Radalla 7 onkin mun pää, jonka vauhdissa ei kyllä pärjää kukaan ja joka ei oikeastaan vieläkään edes tiedä, mitä kohti on juoksemassa. Eihän se pysy edes radalla!

Ja oikeastaan radalta 1 haluttais vaan huutaa kaikille, että mehän muuten oltiin jo maalissa kerran, mutta jouduttiin tahtomattamme takaisin alkuun. Epistä!

Keskity tässä sitten omaan peliin. Miten tällaisista turhista paineista pääsisi eroon?