Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä

Viikonloppuna vietettiin muutamat sukulaisjuhlat. Molempien puolelta, minun ja miehen.

Yhdet vauvakommentit molemmissa.

”Haluatko ottaa tän meidän vauvan syliin, kun olette kumminkin seuraavia?”

”Oletteko aloittaneet jo sen lastenteon treenaamisen?”

Ha. Ha. Molemmat sattuisivat varmasti, jos lasta olisi tuloksettomasti yritetty.

Noh, kommentit voin jättää omaan arvoonsa, koin nimittäin yhden ahaa-elämyksen tässä lapsiasiassa.

Meidän lapsi olisi todella rakastettu. Hänellä olisi aivan mahtavat sukulaiset sekä minun että mieheni puolelta. Ja paljon sukulaisia, setiä, tätejä, enoja, serkkuja, mummoja ja vaarejakin vielä isoisotasolle asti. Me saisimme paljon apua, tukiverkostomme kantaisi tapahtuisi mitä tahansa.

Se olisi onnekas muksu. Minä olen onnekas aikuinen.

Kaikillahan ei tämä asia ole välttämättä näin itsestäänselvä.