Lapsi väärän ihmisen kanssa

Törmäsin yhteen exään viikonloppuna. Tai ei se nyt mikään yx exä ole, vaan SE exä.

Se, jota rakastin koko nuoruuden voimalla. Se, joka satutti. Se, jota en unohtanut pitkään aikaan.

Emme ole törmänneet toisiimme vuosiin. Meidät aikoinaan tutustuttanut pari erosi hiukan jälkeemme, joten juhlia, joihin olisimme molemmat olleet kutsuttuina ei ole ollut. Emme myöskään ole Facebook-kavereita. Eikä Helsingissä törmätä.

Paitsi kerran viidessä vuodessa.

Vaihdoimme nopeasti kuulumiset. Hän oli kuullut minun menneen naimisiin. En kysynyt keneltä hän oli kuullut enkä hänen siivilisäädystään. Sormusta ei ollut.

Samapa se. Kyllä minä nyt jo olen unohtanut.

Mietin kuitenkin tapaamisen jälkeen, että minulla voisi olla lapsi hänen kanssaan. Parikymppisenä söin e-pillereitä vähän silloin tällöin (oikeasti, minä! nykyinen tarkkapirkko) ja elämä nyt vaan oli sellaista huoletonta.

Onneksi niin ei käynyt. Minulla olisi lapsi mulkun kanssa. Noin niin kuin melko kiltisti sanottuna.

Nyt minulle tarjotaan mahdollisuutta saada lapsi minulle täydellisen miehen kanssa. Ja minä epäröin.

Yksi kommentoija viittasikin aiheeseen, että aiempien miesten kanssa hän ei lapsia halunnut, mutta oikean löydyttyä vauvakuumekin löytyi. Ei sillä, että epäilisin miehen oikeutta, minulle vaan ei käynyt näin.

Entäs te muut? Saiko oikea mies mielen kääntymään? Vai väärä?

Minua kiinnostaisi myös tietää miten he, jotka aloittavat melko nopeasti suhteen alettua lasten yrittämisen. Itse kun oon vanha kunnon jossittelija (mutta utelias), niin mistä sen oikean tunnistaa pikavauhdilla?