Äidilläni on tapana sanoa elämän vastoinkäymisiin ”mutta kukaan ei kuollut” pois lukien tietysti tilanteet, joissa joku oikesti on kuollut. Vähän karulla tavallaan hän haluaa auttaa laittamaan asian aina suurempaan kontekstiin. Joo sinua harmittaa, mutta… En ole koskaan kokenut sitä loukkaavana, vaikka surut ovatkin suhteellisia eikä niitä aina voi tai tarvitse peilata suurimpaan mahdolliseen tragediaan. Mutta hänellä on […]

Tee joulutorttuja Kerro kaverille, jolla on kokemusta asiasta Syö maksapihvi Vedä kännit pikkujouluissa ja pummaa työkaverilta rööki Osta kaupasta maksalaatikkoa ja palaa sitten taas kasvisruokavalioon Juo lasi tai pullollinen extrakylmää Cavaa Juo kalja ja kuvittele itsesi aurinkoon Keksi joku keskenmenoriitti, toteuta se ja päästä asiasta irti Luovuta verta Olen vasta reissussa eräänä unettomana yönä ihan […]

Epätietoon jäin. Olihan siellä jotain, muttei ehkä ihan tarpeeksi. Tai sitten oli liian aikaista. Tai sitten. Tai sitten. Ei auta kun lähteä reissuun. Sen jälkeen uusintaan, jos ei tämä lopu ennen sitä. Odotukset on ei-yhtään-millään-tasolla. Tai no sillä tasolla, että toivottavasti-en-saa-keskenmenoa-viidakossa. Eipä nyt muuta. Pitäis pakata. Ja olla lomafiilareissa. Jee.

Ja niin pyörähti käyntiin 7. raskausviikko. Viime viikon lopulla löysin jonkinlaisen rauhan tämän asian kanssa. Ultraan on odotettava, ei voi mitään. Kaverin synttäribileet oli jätettävä väliin olemattomaan flunssaan vedoten. Äidin mitä kuuluu -tiedusteluihin on vastattava puhelimessa lungisti niin kuin aina ennenkin ”eipä tässä kummempia”. Isänpäivä-lounaalla piti kieltäytyä kakusta, jonka päällä on ulkomaisia vadelmia. Sisäinen zen […]

Täällä sitä ollaan. Edelleen raskaana. 2-3 viikkoa testikin vihdoin sanoi. Neuvolaan soitin ja heidän arvionsa mukaan olen nyt 5+3 ja sitä tukee myös ovulaation ajankohta. Oon vähän niin kuin en olisikaan, vaikka välillä meinaan räjähtää tunteista. En ole lähtenyt niitä sen kummemmin erittelemään ja käsittelemään. En vielä uskalla. Hiljaiseloa päätettiin, lähinnä mun toiveesta, elellä kotonakin […]

Niin se testi sanoo. Raskaana 1-2 viikkoa. Huh huh! Päälimmäinen tunne on silkka epävarmuus. Kun ei ole mitään oireitakaan. Google käy kuumana. Ilo pilkahtelee jossain syvällä, muttei sitä vielä uskalla sieltä päästää. Mutta niin siinä nyt kuitenkin lukee. Raskaana 1-2 viikkoa. Uskotaan nyt ainakin toistaiseksi sitten sitä! Iik!

Kahden viikon aikana olen todennut, kuinka julma on naisvartalo tai ainakin omani (kts. kroppani on veemäinen tyyppi). En ymmärrä sitä nyt ollenkaan. Pari päivää ovulaation jälkeen selkäni menee jumiin. Ei sillä, että tämä liittyisi projektiin mitenkään, mutta en halua ottaa vahvoja särkylääkkeitä, koska mitäs jos… Yli viikko ovulaation jälkeen alkaa tiputtelu. Okei, menkat on tulossa […]

Jännä olo. Ekaa kertaa sellainen tunne, että tässähän olisi mahdollisesti nyt voinut käydä jotain. Näinhän ihmiset tekee niitä lapsia. Juuri tällä tavalla. Ihan harva se päivä just näin saa joku lapsi ihan täällä Suomessakin alkunsa. Saati sitten koko maailmassa. Että nyt on (todistettavasti) ovuloitu ja esitelty munasolulle siittiöehdokkaat sopivana päivänä. Jotenkin silti tuntuu, ettei semmosta […]

Bling, sieltähän se ilmestyi toiseen satsiin jumalattoman kalliita ovulaatiotestejä. Ensimmäinen ajatus: Tulikohan tää tähän säälistä eikä oo kuitenkaan totta? Toinen ajatus: Mun eka ihan oikea ovulaatio, jipii! Kolmas ajatus: Kääk, pitäiskö tänään harrastaa sitten seksiä vai ei? Neljäs ajatus: Eilen harrastettiin, se saa riittää. Ei tarvii ”pakolla”. Huh. Viides ajatus: Kääk.

Juon illan neljättä punaviinilasillista illallispöydässä, kun yksi kolmesta ”uskotusta” kysyy, onko jälkikasvun hankintamme edennyt jotenkin. Hapuiltuani ensin oman mieheni katsetta huomaan, kuinka käteni puristuvat nyrkkiin. Sitten sanon: ”Luuletko, että joisin tässä viiniä, jos olisi?” Äänensävy on ihan liian tyly. Ihan liian. Miten mä nyt noin? Pöytäseurue naurahtaa vaivaantuneesti. ”Siis mitä! Yritättekö te lasta?” kysyy uskotun […]