Edelleen varovaisesti paksuna

Täällä sitä ollaan. Edelleen raskaana. 2-3 viikkoa testikin vihdoin sanoi. Neuvolaan soitin ja heidän arvionsa mukaan olen nyt 5+3 ja sitä tukee myös ovulaation ajankohta.

Oon vähän niin kuin en olisikaan, vaikka välillä meinaan räjähtää tunteista. En ole lähtenyt niitä sen kummemmin erittelemään ja käsittelemään. En vielä uskalla.

Hiljaiseloa päätettiin, lähinnä mun toiveesta, elellä kotonakin ensi viikolle varattuun ultra-aikaan asti (päivää ennen matkalle lähtöä eli mahdollisimman myöhään sen otin). Miehen kanssa raskaudesta on toistaiseksi puhuttu aika vähän ja sunnuntai-iltana hän ihmetteli tosissaan, että miksi ihmeessä minä en lainkaan juonut viiniä viikonlopun aikana…

Blogissakin on hiljaisempaa, koska en tohdi tosiaan vielä edes ajatella ensi viikkoa pidemmälle.

Oireita ei juuri ole.

Vähän väsyttää, mutta ketäpä tämä marraskuun hurmaavan harmaa sää nyt juuri piristäisi.

Rinnat on hitusen kipeät.

Naama on räjähtänyt. Gynekologini sanoi kesällä, että ”todennäköisesti plussaamisen jälkeen iho rauhoittuu”. Toistaiseksi on käynyt päinvastoin. Akne on pahempi kuin vielä kertaakaan tänä vuonna.

Hutera olo välillä. Ei varsinaisesti pahaa oloa, mutta jotenkin hankala fiilis. Vatsassa on välillä tuntemuksia.

Uusi perhe-kategoria aiheuttaa päänvaivaa: ruksatako vauvakuume vai ei :D Ei sitä vieläkään ole, mutta liittyyhän nämä mun höpinät aika vahvasti siihen.

Ja kiitos kaikille Paksuna-tekstiin reagoinneille. Mukana elämisenne tuntuu ihan käsittämättömän hyvältä. Varsinkin asiassa, josta en voi oikeassa elämässä puhua vielä aikoihin. Toivottavasti täällä jo ensi viikon jälkeen! Jänniä aikoja.