Hormoniton minä, voi perkele!

Naama on kuin teinillä, ei kuitenkaan (vielä) niin paha kuin ennen pillereiden aloittamista.

Luulin varautuneeni tähän jotenkin paremmin. Ajattelin, että eihän nyt finnit voi aikuisen naisen itsetuntoa heiluttaa.

Nyt kuitenkin olen joutunut toteamaan, että kyllä tämä harmittaa. Eihän sitä kukaan halua kolmekymppisenä olla finninaama. Tai nuorempana. Tai vanhempana. Ei koskaan.

Puuh.

Yllättäen tämä kasvojen puhkeaminen kukkaan on nostanut pintaan myös teinivuosien ahdistuneita tunteita. Kyllähän minua tästä asiasta silloin kiusattiin.

En myöskään ole tottunut käyttämään paljon meikkiä, enkä oikein tiedä miten tämän ihon kanssa pitäisi toimia.

Löytyisikö teiltä kotikonstivinkkejä? Jotain luonnonmukaista?

Jätin e-pillerit todella suurella innolla ja vakaumuksella. Ei enää koskaan! Pakko myöntää, että jo nyt päätökseni hitusen horjuu. Olisinko siis valmis pumppaamaan itseeni lisää hormonia vain finnien takia? Olenko niin heikko? Häh!

Puuh.

No, toki aion käpistellä tässä ainakin kevään, jotta näen mihin suuntaan tilanne kehittyy. Talvisin ihoni on yleensä ollut muita vuodenaikoja huonompi myös pillereiden aikana.

Toivottavasti tämä lapsiasiakin kehittyy suuntaan tai toiseen tänä aikana (enhän luonnollisesti voi syödä e-pillereitä, jos lasta yritetään, daa!). Aktiivista ajatustyötä ainakin teen.

Puuh.