Mitä jos vauvakuumetta ei koskaan tule?

Olen 30-vuotias helsinkiläinen. Minulla on työ, jossa kylläkin elän määräaikaisuudesta toiseen, mutta töiden loppuminen ei ole näköpiirissä. Tapasin 5 vuotta sitten baarissa syötävän söpön ja sopivalla tavalla erikoisen tyypin, josta viime kesäkuussa tuli aviomieheni. Meillä on omistuskolmio lähiössä ja 15 vuotta vanha Skoda, parempaankin olisi ehkä varaa, mutta meille riittää että se toimii. Nautin matkustamisesta, hyvästä ruoasta, ystävistäni ja vapaudentunteesta viikonloppuisin.

Elän mielestäni elämäni parasta aikaa.

Mikä minua sitten vaivaa? Vauvakuumeettomuus. En ole koskaan halunnut lapsia, mutta en koskaan ole sullkenut vaihtoehtoa poiskaan.

Meidän tilanteemme on nyt tämä: Mies haluaa lapsen ja minä en tiedä. Ennen mieheni tapaamista en koskaan ajatellut lapsia. Ajattelin aina, että ratkaisen asian sitten jos se joskus tulee ajankohtaista. Nyt se on.

Mies ei painosta päätökseen, keskustelemme asiasta silloin tällöin. Mutta koska minulla ei ole tunnetta ohjaamassa tätä elämän ehkä suurinta asiaa, minun täytyy ratkaista se järjellä.

Olen purkanut ajatuksiani päiväkirjaani, mutta toistaiseksi en ole sieltä vastauksia saanut. Siksi aion kirjoittaa niitä tulevaisuudessa tähän blogiin. Olen vertaistuen tarpeessa. Olen varma, että teitä on muitakin!

On ehkä liikaa toivottu, että heti ensimmäinen tekstini löytäisi toivomani kohderyhmän, mutta mielelläni kuulisin muiden ajatuksia aiheesta puoleen ja toiseen.

Miksi te vauvakuumeettomat olette joko päättäneet hankkia lapsia tai miksi ette?