Minä todellakin olen se itkupillinainen, joista täällä Lilyssäkin on viime aikoina puhuttu. Olen itkenyt kuntosalilla, useasti julkisissa kulkuvälineissä, töissä ja baarissa. Olen se huono ystävä, joka itkee enemmän kuin sinä itse, kun kerrot minulle ikäviä uutisia. Itken tv-sarjoille ja silloin tällöin suihkussa, koska itkettää ilman syytä.

Itken myös usein lääkärissä. Kyyneleiden ja rään keskeltä olen joutunut monesti sanomaan ei minua oikeasti näin paljoa satu, mua vaan itkettää tai juu, kiva kuulla että ihan vaan kausiflunssaa.

Tällä viikolla minulla on gyne, olen käynyt samalla jo vuosikaudet ja meillä on ihan tuttavalliset välit. Mietityttää Ahdistaa, että alankohan itkemään kun kerron projektista. En ole kertaakaan sanonut sitä ääneen. Nyt salaisuus pitää kuiskata eteenpäin. Itku voi tulla.

Kääk! Voi kun en itkis!