Näin kävi mulle eilen yöllä Helsingin rautatieasemalla. Ja se on itse asiassa pelottavinta, mitä mulle on koskaan kyseisellä pahamaineisella paikalla tapahtunut. Tai yleensä Helsingin yössä.
Humalainen suomalainen mies tosiaan työnsi minut tieltään junasta tullessaan, aivan tahallisesti ja niin kovaa, että hieman kevyempirakenteinen (tai humalainen) nainen olisi ehkä kaatunut. Hän tönäisi onneksi rintakehään eikä mahaan.
Mieheni oli mukana, hieman juopuneena myös, ja sai (luonnollisesti) raivokohtauksen. Sain mieheni onneksi kohtauksen keskeltä kanssani junaan. Ketään osapuolta ei vahingoitettu.
Minusta ei toki ulospäin vielä kovinkaan selvästi huomaa, että olen raskaana. Mutta tietyllä tapaahan sitä toivoisi, ettei ketään tönittäisi missään.
Suomalaisella miehellä tarkoitan tässä tekstissä nyt valkoihoista kantasuomalaista miestä.
Jos kyseessä olisi ollut vaikka somalimies, nykymenolla voisin ilmeisesti vetää tästä johtopäätöksen, että kaikki somalimiehet tönivät naisia, kukaan ulkomaalaistaustainen mies ei kunnioita naista, monikulttuurisuus on painajainen ja kaikki ulkomaalaiset (myös naiset ja lapset) uhka. Jakaisin tämän somessa ja voisimme yhteistuumin olla häätämässä tätä pahaa pois maastamme. ”Just tällaista meidän ei tarvitse sietää!”
Mutta koska kyseessä oli valkoihoinen kantasuomalainen mies, joudun kai vaan toteamaan, että hei maassa maan tavalla, kännissähän täällä ollaan lauantaisin ja joillakin sit vaan menee yli. Ja ainakin hänen ukkinsa varmaan taisteli sodassa, joten hänellä on erityisoikeus asua täällä ja mun pitänee vaan kestää, koska hei mitäs menin raskaana tuollaisiin vaaran paikkoihin. En jaa edes somessa, koska ”Tällaista täällä meillä nyt vaan on!”
Tai sitten totean, että kyseessä oli yksittäinen henkilö, joka päätti toimia näin eikä mikään kulttuurillinen aspekti vaikuttanut häneen juuri tässä hetkessä. Minun täytyy sietää yksittäisiä idiootteja. Ja tässä yksittäistapauksessa kiittää onneani, että kukaan (minä, syntymätön lapseni, mieheni tai humalainen mies) ei loukkaantunut. Jos joku olisi loukkaantunut, olisi paikalle kutsuttu poliisi ja olisi ollut jonkun muun tehtävä tuomita tämä yksittäinen ihminen.
Enpä muuten olisi edes kirjoittanut tästä, mutta minua kuvottaa nykytrendi tehdä yksittäistapauksista yleistyksiä mitä ulkomaalaisten käyttäytymiseen tulee. Vanhempiensa huonosti kasvattamat lapset ovat riehuneet, joku etuili kassalla ja jotkut nuoret miehet käyttäytyneet röyhkeästi. Niinpä, yksittäiset idiootit. Sitten on toki vakavampiakin rikoksia. Ja toistan taas: yksittäiset hieman suuremmat idiootit.
Itse asun pk-seudulla, eli Suomen monikulttuurisimmassa paikassa, ja lähiössä, yhdessä Suomen monikulttuurisimmista vieläpä. Mitä näihin perin merkillisiin ja uhkaaviin monikulttuurillisiin olosuhteisiin tulee, jos oikein pinnistän viime viikkojen ajalta mieleeni tulee tämä:
Kahvilan naisten vessan kopista tullessani yllätyn nähdessäni, että ulkomaalainen mies pesee käsiään altaan luona. ”Anteeksi, oliko tää naisten vessa?” hän kysyy ja katoaa nyökättyäni nolona ovesta ulos.
Että oho! Mehän eletään täällä ihan sopuisasti yhdessä kaikki ihan tavallista elämää. Ja useimmat meistä ei töni ketään eikä kukaan halua tulla tönityksi!
Varmaan olette jo lukeneetkin, mutta Minä olen unelma. Elämähän oikeasti on juurikin jukurtteja, iltasatuja ja kohtaamisia Helsingin rautatieasemalla…
