Täällä ollaan iskä, äiskä ja maailma!

Ensin ihan satunnaisesti. Silloin tällöin.

Kassajonossa. Pump.

Sängyssä juuri nukahtamassa. Pump.

Kokouksessa. Pump. 

Viikonloppuna ensi kertaa sarjatulena. Navan vasemmalle puolelle.

Pump pump pump pump. 

Joku siellä hakee ensikontaktejaan maailmaan. Tai ainakin äitiinsä. Tai sitten raivailee vaan tilaa. Pump pump pump.

Miehelle sanoin yhtenä iltana, että se muuten jo kuulee siellä.

Mies otti asennon mahan viereen.  Pitkä hiljaisuus. 

”Emmä kyllä nyt keksi mitään sanottavaa.” 

”Ei sen tarvii olla mitään järkevää, eihän se sanoja ymmärrä, kuulee vaan äänen.” 

Toinen pitkä hiljaisuus.

Sitten lauluna:  ”Eeen keksi mittään sanottavaa, een yhtään mittään, en mittään, en. Tuntuu niin pöljältä tämä, en mittään, en.” 

Hieno isän ja lapsen ensihetki. Jää historiankirjoihin… tai no, ainakin vauvakirjaan.