Tänäänkin unohdin pelätä

Paha olo.

Väsyttää.

Turvottaa.

Tuntuu, että olen lihonutkin jo useita kiloja. En vatsaan tietenkään. Erityisesti allit ovat viime päivinä näyttäneet valtavilta.

On autuas olotila tämä.

Silleen autuas kyllä, että yhä useammin unohdan pelätä.

Puhun jouluvauvasta parhaalle ystävälle. Aikataulu, koska kenellekin kerrotaan sen perusteella että koska heitä tässä kesän alussa nähdään, on jo aika pitkälle ajatuksissa. Auto on myynnissä. Välillä miehen kanssa vaihdellaan pieniä onnellisia sanoja.

Sitten koen taas huonoa omaatuntoa pelottomuudesta ja pelkään hetken aikaa varastoon. Etten vaan sitten kauhean korkealta putoaisi. Mitä vaanhan voi sattua, pitää muistaa se hei koko ajan! Keskity nyt!

Mutta eihän täältä ostin-jo-ensimmäisen-pikkuruisen-bodyn-landiasta kai enää kovin kevyesti maahan tömpsähdetä, jos niikseen tulee.