Lääkkeistä ja yön pikkutunneista
Hei, olen **** ja olen yöeläjä. Jostain syystä nukkuminen on tullut haasteelliseksi teini-iässä ja lopullisesti jumiutunut masennuksen myötä. Nukkuminen on se, josta näkee aika hyvin miten voin, kysymättä. (On tietenkin ihan mukavaa kysyä!)
Jos minulla on vaikeaa olla, yöunet häviävät. Tai paremminkin siirtyvät päivään. Valvon yön ja saan unta vasta kun olen ihan poikki. Sitten nukun päivän ja herään taas kollottelemaan yön. Unirytmi kääntyy erittäin helposti väärin päin, mutta on erittäin vaikeaa saada normaaliksi. En edes välttämättä nuku mitään ylipitkiä unia, mutta alle 10 tuntia tuntuu usein vähältä. Nyt kun olen 25, on turhaa sanoa, että kyse on murrosiän kasvuvaiheesta. En kasvata muuta kuin massaa tulevaa sumopainiuraani varten.
Lääkkeistä on onneksi ollut apua nukkumiseen. Ensimmäiset masennuslääkkeet minulle määrättiin vuonna 2009. Tällä hetkellä käytän Venlafaxinia, joka rauhoittaa ja helpottaa masennusta. Suoranaisia unilääkkeitä en käytä. Venlafaxin on aika pitkälti poistanut sen, että menen väsyneenä nukkumaan, mutta en saa ahdistuneena unta. Nyt nukahdan kyllä. Tällä hetkellä olen kuitenkin huomannut uniongelmien taas alkaneen vaivata. Ehkä annostusta pitää nostaa, taas.
Venlafaxin on tähän mennessä paras lääke. Olen popsinut myös Mirtazapinia, Citalopramia, Lamotriginia ja Ketipinoria. Nukkumiseen on määrätty Stellaa (lol) ja Melatoniinia. Lamotriginia käytin monta vuotta. En tiedä, tehosiko lääke vai oliko sillä hyvät Placebo-vaikutukset, mutta voin ainakin paremmin kun käytin sitä. Se oli kuitenkin liian kallis, n. 50 euroa 1½kk satsi. Venlafaxin maksaa n. 5 euroa samalle ajalle.
Nykyisessä lääkkeessä meni hetki, ennen kuin keho tottui siihen. Viime keväänä otin sen kummemmin ajattelematta ensimmäisen kapselin ja lähdin Stellan kanssa henkiseksi tueksi työhaastatteluun paikkaan, joka on tunnin bussimatkan päässä kotoa. Olin hyvällä mielellä, ajattelin mennä läheisiin kauppoihin kiertelemään siksi aikaa, kun Stella oli työhaastattelussa. Menomatkalla oli pienen hetken huono olo, mutta ajattelin sen johtuvan vatsavaivoista. Pääsimme perille ja Stella meni haastatteluun. Menin Prismaan, ostin lehden ja menin leivoskahville.
En pystynyt syömään leivosta loppuun. Kun Stella soitti, että on valmis, voin jo todella huonosti. Päätin, että nyt lähdetään heti kotiin ja kävelin hitaasti bussipysäkille. Hikoilin valtavasti ja olin oksentamisen partaalla. Samalle bussipysäkille tuli koululaisryhmä, joista osa vilkuili minua kummeksuen. Bussi tuli, koululaiset menivät kyytiin, me emme. Seuraavan bussiin pakotin itseni. Onneksi minulla on joku refleksihäikkä tjmsp, etten pysty oksentamaan vaikka oksettaakin. Jos olisin oksentanut, niin olisin tehnyt sen bussiin n. 10 kertaa. Kotimatka oli siis helvettiä ja aika pelottavaa. Seuraavana päivänä voin jo paremmin.
Tietenkään en halua käyttää lääkkeitä. Haittavaikutukset huolettavat, niistä löytyvät kaikki mahdolliset vaivat pikku päänsärystä koomatilaan. Mutta olen hyväksynyt sen, että jos ne tuovat minulle paremman olon, niin siitä vaan vaikka loppuelämäksi. Yritän kestää ärtymykseni, että niitä on varsinkin reissussa vaikeaa muistaa ottaa ja joudun kuljettamaan niitä joka paikkaan. Kun käytän Venlafaxinia tarpeeksi pitkään, se parantaa kehoni reaktiota adrenaliiniin ja noradrenaliiniin. Jossain vaiheessa saatan siis pärjätä ilman lääkkeitä. Paranemisessa tärkeintä minulle kuitenkin olisi säilyttää hyvät arkirutiinit ja käydä terapiassa.
No, mitä minä sitten teen yöllä? Stella yleensä nukkuu, joten en voi hirveästi kolistella. Jonain yönä katsoin 3 vai 4 Wallander-elokuvaa putkeen. Pelaan paljon, varsinkin jos koneeni on yhteistyössä. Luen kirjaa, lakkaan kynsiä, kuuntelen musiikkia. Ja nyt olen bloggaillut. Jos yritän kääntää unirytmiä valvomalla seuraavaan iltaan asti, yritän säästää aktiivisemmat jutut siihen aamuyöhön, jolloin alkaa väsyttää. Pelaaminen pitää hereillä, TV ei. Lukeminen on siinä rajoilla. Jos olen vakavissani, lähden aamulenkille. Kun selviää sen parin tunnin pahimman väsymysvaiheen, selviää iltaan asti. Tänään epäonnistuin surkeasti, nukahdin 7.30 sohvalle ja heräsin vähän ennen kuin Stella tuli kotiin.
Kuvat: Google kuvahaku