Confidence for sale?
Näin tänään hyvää ystävää pitkästä aikaa. Emme olleet jutelleet kunnolla pariin vuoteen, mikä on vähän noloa, koska asumme samassa kaupungissa. Nyt meillä oli aikaa toisillemme ja juttelimme pari tuntia kahvilla. Oli hämmentävää huomata, miten olemme muuttuneet parissa vuodessa. Puheenaiheemme keskittyivät perheisiin, töihin ja asuntoihin. Olemme aikuistuneet ja paremmin samalla aaltopituudella kuin aiemmin. Olin muutoksesta hyvilläni, vaikka olemme molemmat kokeneet raskaita asioita siihen päästäksemme.
Ystäväkahvittelun jälkeen seilasin alennusmyynteihin etsimään helmiä kaarderooppiin. Shoppailin pitkästä aikaa yksin, viime aikoina olen ollut kaupoissa aina Stellan tai jonkun muun kanssa. Huomasin, että yksin shoppailu on rentouttavampaa kuin seurassa: ei tarvitse hävetä sitä, että jää jumittamaan sovituskoppiin tai vahdata missä ne toiset on menossa. Voi katsella niin rauhassa tai kiireessä kuin haluaa, ah. Miinuksena oli tuomaroinnin ja lisäkokojen hakijan puute, minä kun en kehtaa myyjiltä kysyä. Jos haluaa mennä shoppailun lomassa kahville tai syömään, niin se on kyllä paljon kivempaa seurassa. Tampereella on nyt Tammerkosken sillalla-tapahtuma ja sen ohessa on lettukahvila, minne jäi yksin menemättä. Lettu ilman Stellaa on kuin lettu ilman hilloa, enkä tarkoita tätä kaksimielisesti. Vaikka olen enemmän seuraihminen, nautin kuitenkin nyt parista päivästä yksin.
Vaaterekkejä hyplätessä aloin väkisinkin miettimään, miltä haluaisin näyttää. Ihmisen tyyli kertoo paljon hänestä itsestään: klassinen, muotia seuraava, sporttinen, androgyyni jne.. Pidän naisellisista vaatteista, erityisesti sydäntäni lähellä ovat pitsi, kukkakuosi ja mekot, väreistä valkoinen ja sininen. Kevään viimeisenä koulupäivänä saimme tehtäväksi kirjoittaa nimemme paperille ja pistimme ne kiertämään. Kirjoitimme toisista positiivisia asioita. Eräs luokkakaveri kirjoitti minulle: ”Herkkä ja välitön luonnonlapsi”. Se jotenkin iski naulan kantaan. Harvoin minulle on sanottu jotain noin kaunista. Olen ilmeisesti löytänyt tyylinikin hyvin.
Kuitenkin huomasin tuijottavani vihreää neuletta. Sen sävyinen vihreä ei sovi minulle, mutta se sopii eräälle kadehtimalleni tutulle. Hänen elämänsä on tuntunut minusta aina täydelliseltä: Täydellinen työ ja parisuhde, itsevarma ja puoleensavetävä olemus. Melkein sovitin sitä paitaa, kunnes havahduin horroksestani. Minulle ei sovi se vihreä neule eikä varsinkaan kateudesta vihertyminen. Mistä minä tiedän, kuinka täydellistä toisten elämät ovat. Se paita ei tulisi muuttamaan minua yhtään fiksummaksi tai seksikkäämmäksi, pettäisin vain itseäni. Itsevarmuus tulee löytää sisältään. Alennusmyynneissä helposti hairahtuu ostamaan jotain vain siksi, että se on halpaa. Tunsin itsenikin halpamaiseksi.
Sovituskopissa vetäisin päälleni vaatteen toisen perään. Ostin ne vaatteet, joissa tunsin voivani taas hengittää. Sinistä ja valkoista, pitsiä ja helmiäisnappeja.
