Ehkä

Anteeksi edellinen synkempi postaus. Ehkä vähän huvittavaakin, miten huonosti olen pysynyt tässä ”kirjoitan vain positiivisista asioista”-linjaukseni. Linjaukset on perseestä. Pakkohan mun on purkaa pahaa oloani myös tänne. Jos et halua lukea siitä, ole hyvä ja älä. 

Totta puhuen tämä viikko on mennyt aika huonosti. En ole pystynyt menemään kouluun. Tänään melkein menin, mutta en ihan. Huomisen tiedän jo olevani kotona, mikä on aika lannistavaa. Kävin eilen tarapiassa ja sain purettua olostani pahimman kärjen. Voin siis vähän paremmin.

Pystyn jopa muodostamaan jonkin hymyntapaisen peilikuvalleni, tai ehkä se on irvistys. Olen aika huvittava näky harmaissa lököpöksyissä ja harmaassa Game of Thrones-hupparissa. Onneksi ne eivät ole samaa sävyä, muuten oisin ilmetty norsu. Likaiset hiukset oon tunkenut ihme sykerölle. 

Olen siis nukkunut, katsonut tv:tä ja pelannut. (Minussa asuu pieni nörtti). Olen käynyt viikonlopun jälkeen ulkona vain terapiassa ja ostamassa uuden pelin KodinYkkösestä. On helpompaa upota muiden elämään, oma on kauhistus. Äiti soitti, mitä kuuluu, ja olen lähes mykkä. Ei minulla ole mitään elämää, josta kertoa. On vain paossa olo ja tyhjyys.

Häpeän myös sitä, että minulla olisi ollut tällä viikolla työhaastattelu kesälle, minne en mennyt. Ihan kuin niitä mahdollisuuksia satelisi taivaasta. Mutta mikään ei tuntunut vastenmielisemmältä kuin lähteä markkinoimaan itseäni, kuinka hyvä työntekijä olenkaan, kun on niin syvällä omassa itseinhossaan. Yritän järjestää uuden ajan, ehkä.

Päätin eilen, että nyt tämä mun omalla elämällä pelleily loppuu. Puhuin siitä terapiassa. Sain paljon hyviä neuvoja. 

Ehkä pystyn siihen ensi viikolla.