Ei facebookille

Suljin tänään Facebook-tilini. Minusta tuntui, että elämässä on tällä hetkellä liikaa kaikkea muutenkin. Mielestäni jaoin liikaa asioita, joita kaduin myöhemmin. En osaa rajata itseäni, siinä on se ongelma. Toisaalta haluan olla kaikkien kaveri, mutta toisaalta huomaan kertovani kaiken moikkaus-tutuille masennuksesta parisuhdeongelmiin. Tilin poisto oli siis itseäni suojaava teko. Toisaalta jaan paljon henkilökohtaisempia asioita tässä blogissa, mutta toisaalta tässä on helpompi säilyttää illuusio, ettei koko lähipiirini tiedä kaikkea minusta. Aika huono illuusio, jos miettii yhtään pidemmälle. Jatkan siis itsepetoksessa elämistä.

Vahvan henkisen krapulan lisäksi, haluan tilaa. Jotenkin on hassua tajuta, miten riippuvaiseksi tulin muiden elämien seuraamisesta. Myönnän olevani utelias, mutta toisaalta usein silmille hyppää asioita, joita ei halua tietää. Nyt on jotenkin vieroitusoireinen olo. Yleensä kun menen nettiin, menen ensimmäisenä facebookkiin. Miten nyt täytän tietynkestoiset ajanjaksot, kun ei ole tekemistä? Mitä teen hauskoille jutuille, joita kehittelen päässäni muita varten? Kuka lähettää Stellalle apuja Farm Heroes Sagassa?

Toisaalta tunnen oloni voitonriemuiseksi. Hahaa, senkin ihmisiä-imevät markkinavoimat, ette vieneet minua mukanani! Ehkä minussa tulee olemaan asioita, joista pidän, eivätkä kaikki heti tiedä sitä. Voin olla salamyhkäinen (näihin mielikuviin kuuluu viitta, joka päällä hiippailen ympäriinsä, sekä arvoituksellinen ilme).

Toisaalta tulen jäämään ulkopuoliseksi ja se harmittaa. Siksi en ole varma, pysynkö poissa ikuisesti. Mutta tauko tekee ainakin hyvää. Bloggaan varmaankin enemmän, mistä tykkään. Ai niin, minun piti olla salamyhkäinen. Ehkä ensi kerralla. *hiippailee…*