Homouteni ei-niin-lyhyt historia
Minulta kesti kauan ennen kuin tajusin tykkääväni tytöistä sillä tavalla ja vielä kauemmin ennen kuin hyväksyin sen. Ensimmäisen kerran muistan miettineeni seksuaalista suuntautumistani ala-asteella. Tiesin, että on olemassa homoja ja lesboja, mutta ne olivat jotain outoa ja muistan että kumpaakin käytettiin valitettavasti haukkumasanana. Muistan tuijottaneeni jotain luokkakaveriani ja miettineeni, onko tämä ”normaalia”, olenko nyt lesbo.
Ylä-asteella heräsin sitten kunnolla. Seiskaluokalla sain uuden ystävän luokkakaverista, josta tuli kasiluokkaan mennessä ensimmäinen ihastukseni. En vain ymmärtänyt, että mistä on kyse. Ajattelin, että haluan olla hänen kanssaan tosi hyvä ystävä. Minussa oli kaikki klassiset ihastumisen oireet. Vanhempani suuttuivat, kun halusin puhua hänen kanssaan puhelimessa, vaikka olimme vasta nähneet.
Vaikka en muistaakseni koskaan tunnustanut ihastustani suoraan, kyllähän sen huomasi kaikesta. Lopulta ystäväni alkoi viettää kanssani vähemmän aikaa ja alkoi olla enemmän muiden luokan tyttöjen kanssa, joiden pääpuheenaihe oli minua täysin kiinnostamaton: pojat. Vetäydyin lähes yksinäisyyteen, luin välitunnit romaaneja.
Loputkin ihastuksen rippeet hävisivät ysin luokkaretkellä. Olimme säästäneet koko ylä-asteen rahaa lähteäksemme Tukholmaan. Odotin retkeä kovasti, vaikka siinä vaiheessa olin lähes yksin. Jouduin jakamaan huoneen muiden kanssa ja menin ensimmäisenä nukkumaan, koska en jaksanut loputonta kikatusta. Heräsin yöllä siihen, että olin hammastahnan peitossa. Nousin ylös ja pesin itkien tahnat pois. Muut tytöt esittivät nukkuvaa. Kukaan ei tullut auttamaan, kukaan ei pyytänyt anteeksi. Myöhemmin kun asiaa selviteltiin, luin rivien välistä, että ystäväni oli juonen takana.
Minulta meni usko ihmisiin vähäksi aikaa. Päätin, että lukiossa keskittyisin vain kouluun, pärjäisin ihan hyvin yksin. Onneksi kohtalo ei päättänyt niin. Ystävystyin Stellan kanssa, ujon tytön johon olin tutustunut kasiluokan ranskantunneilla. Jouduimme sattumalta ranskan preppauskurssille kahdestaan. Meillä oli todella hauskaa. Ranskanopekin oli nuori ja nätti, johon ihastuin myös vähän.
Lukion ekan vuoden loppuun mennessä etenimme Stellan kanssa koulukavereista ystäviksi. Vierailimme toistemme luona. Löysimme yhteisiä kiinnostuksenkohteita ranskan kielen lisäksi. Kerran kun Stella oli meillä käymässä, hän selitti minulle bongaamastaan Harry Potter-kirjojen salahomosta. Idea oli minusta käsittämätön. Mietin, että onkohan Stella itse lesbo, kun heittää näin käsittämätöntä juttua. Sitten mietin, millaista olisi olla Stellan kanssa. Itse asiassa aika hyvältä, tajusin. Pian kirjoitin päiväkirjaani olevani ihastunut Stellaan.
Olin epävarma, mitä tehdä. Tässä vaiheessa tajusin, että näin monen naisihastumisen jälkeen olen vähintään biseksuaali. En voisi valehdella itselleni enää. Jatkoimme ystävyytämme ja yritin löytää merkkejä, olisiko Stella mahdollisesti kiinnostunut minusta. Sain sekavia viestejä. Olin tuskissani ja kirjoitin päiväkirjani sivut täyteen kiihkoa. Kirjoitin myös paljon runoja.
Lopulta kirjoitin Stellalle kirjeen, missä kerroin suoraan, miltä minusta tuntuu. Annoin sen koulussa, ennen kotiin lähtöä. Menin kotiin, menin tanssitunnille. Lähes unohdin koko asian. Kun lähdin tanssitunnilta kotiin, huomasin Stellan odottavan minua tienhaarassa. Uskalsin hetken toivoa, että tämä olisi se hetki, josta olin haaveillut, kunnes näin kyynelet Stellan poskilla. Sain kirjeen, jossa hän kauniisti kertoi, ettei ole kiinnostunut tytöistä, mutta jos olisi, niin varmasti minusta. Juttelimme ja sovimme.
Seuraavat pari vuotta vietimme ystävinä, tosin en pystynyt unohtamaan häntä. Kirjoitin hänelle välillä kirjeen, missä kerroin kuinka tunteeni ovat edelleen samat. Ne ajat olivat Stellalle ahdistavia. Hän ei halunnut menettää ystävyyttämme.
Ensimmäisen kerran tulin kaapista parhaalle ystävälleni, joka on ollut tukena minulle. Olin lukion toisella. Kerroin, että taidan olla biseksuaali ja ihastunut Stellaan. Ystäväni oli vain huojentunut, sillä hän oli vähän mustasukkainen minun ja Stellan läheisestä suhteesta. Tuntui helpommalta olla, kun joku ulkopuolinen tiesi. Lukion loppuvaiheessa aloimmekin viettää paljon aikaa kolmestaan. Tämä jatkuu tänäkin päivänä.
Ennen kirjoituksia löysin netistä lyhyttukkaisen tytön, joka tykkäsi samasta kirjasta ja siitä tehdystä elokuvasta kuin minä. Kirja kertoi naisparin rakkaustarinasta. (Sarah Waters: Silmänkääntäjä) Kirjoittelimme kasvavassa määrin toisillemme. Kun kesä tuli, sain kutsun tytön perheen kesämökille. Ihastuin ja rakastuin kesän aikana. Lyhyttukkainen tyttö oli ensimmäinen tyttöystäväni. Olin 19-vuotias.
Kun olimme olleet yhdessä muutaman viikon, en pystynyt olemaan kertomatta perheelleni. Tiesin, etten voisi jäädä kaappiin ja minua ahdisti etteivät he tienneet. Kerroin veljelleni ensin. Hän oli ok. Myöhemmin kerroin vanhemmilleni erikseen. Äiti itki, isä ei. Kumpikin olivat ok, mutta tiesin että he tarvitsisivat aikaa. Tiesin tehneeni oikein.
Kesäromanssi päättyi myrskyisästi syksyllä lyhyttukkaisen tytön kyllästyttyä minuun. Hän vaihtoi minut lennossa toiseen tyttöön. Sydämeni särkyi, mutta ystäväni pitivät minut pinnalla. Kesti kauan ennen kuin toivuin erosta, joka jatkui on-off-suhteena liian pitkän aikaa. Loppuvuodesta 2007 seurustelin kuukauden paikkakuntalaisen tytön kanssa, johon tutustuin baarissa. Olimme liian erilaisia ja vihelsimme pian pelin poikki, ennen kuin siitä ehti tulla vakavaa.
Uuden vuoden jälkeen muutin Tampereelle ja menin töihin. Kävin silti usein kotipaikkakunnallani ja loppukevään olin työttömänä, jolloin olin paljon siellä. Keväällä huomasin Stellassa oudon asian. Ihan kuin hän flirttailisi minulle. Olin todella hämmentynyt, hänhän halusi olla vain ystävä. Hänhän sanoi, ettei ollut kiinnostunut naisista. Olin aluksi varma, että kuvittelin omiani. Mutta flirttailu jatkui ja muuttui koko ajan näkyvämmäksi.
Eräänä iltana huhtikuussa Stella oli käymässä meillä. Flirttailu alkoi taas. Päätin ottaa härkää sarvista. En enää muista tarkasti, mitä sanoin, mutta kysyin huomaako Stella flirttailevani minulle. Kysyin, että onko hän kenties muuttanut mieltään minusta. Stella vaikeni ja näytti peuralta ajovaloissa. Kun en saanut vastausta, sanoin, että aion nyt suudella häntä ja että jos hän ei halua sitä, niin sanoo niin. Stella oli hiljaa. Hiljaisuus oli paksu kuin muuri. Avasin muurin oven. Suutelin häntä.
Kahden viikon päästä siitä päivästä on kulunut 5 vuotta. Niihin vuosiin on mahtunut paljon onnea ja vastoinkäymisiä. Yhdessä silloin, nyt ja toivottavasti aina.