Je suis reconnaissant pour la vie

Mä oisin jo niin kesäloman tarpeessa. Mulla on tarpeita hei! Eihän tässä muuten ehdi:

• Maata arboretumissa auringonpaisteessa mansikkakuvioisella piknikkiviltillä ja lukea hömppää. Välillä ehkä syödä jäätelön.
• Tuunata kesäkynsiä jollain kivalla lakalla ja hedelmännäköisillä kynsitarroilla. Nyt ei kannata (eikä saa) ellei halua ananastarroihinsa shaissea tai muuta mukavaa töhnää.
• Pelata yömyöhään korttipelejä ystävien kanssa. Voitonhimoni on hirmuinen!
• Haaveilla kissajuttuja.

Äitini tuli käymään meillä, kun olin sairaslomalla harjoittelusta. Hän sanoi, että hänellä on minulle lahja. Avasin pienen paketin, josta paljastui Nomination-korun pala. Sain korun lahjaksi viime jouluna ja olen saanut siihen paloja lahjaksi muilta. Pala esitti Eiffel-tornia. Sitten Äiti sanoi, että saan valmistujaislahjaksi matkan Pariisiin!!! En uskonut. Sitten kun kysyin asiasta parin viikon päästä, niin on ne ihan tosissaan. MITÄ!?

Nyt sitten voin kuulemma katsella korua ja saada siitä motivaatiota koulua varten. Onko mulla kenties maailman ihanimmat vanhemmat??? Tunnen itseni todella etuoikeutetuksi. Ulkomaanmatka kuulostaa tosi ylelliseltä, mutta ymmärtäisitte vanhempiani, jos tietäisitte miten vaikeaa minulla on ollut koulun kanssa ja miten paljon ne on joutuneet kestämään.

Stella tulee kanssa mukaan, mutta se ostaa omat lentonsa ja maksaa oman osuutensa hotellista. Jos lähdettäisiin ensi vuoden elo- tai syyskuussa niin ollaan molemmat säästetty rahaa tarpeeksi. Kyllä Pariisi kieltämättä on aika hyvä motivaattori. Olen ollut taas viikon harjoittelussa ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Kirjallisissa töissä riittää vielä liikaakin tekemistä, mutta on kiva, että edes yksi osa-alue menee suunnitelmien mukaan. Jos kaikki menee hyvin, pääsen kesälomalle juhannusviikolla ja aloitan hammashoidon osaamisalassa 12.8. Silloin alkaa minun viimeinen lukuvuosi. 

Mahdollinen kissan hankinta ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Me mietittiin, että hankittaisiin kissa ystävältä, jonka kaksi tyttökissaa sai pennut. Toinen kissa oli saanut 2 mustavalkoista pentua ja toinen harmaaraidallinen odotti vielä. Päätettiin odottaa harmaaraidallisia pentuja. Ne syntyivät kuolleena. Siitä tuli aika iso suru, mutta pääsin nopeasti asian yli. On kuitenkin ne mustavalkoisetkin. Ne ovat heinäkuun lopulla luovutusikäisiä, molemmat tyttöjä. Stella miettii vielä.

                                                            Onhan nää nyt tosi söpöjä! Miu miu!

Täytyy ahkeroida vielä 4 viikkoa ja sitten olen päässyt tästä ahdingosta, jonka loin itselleni. Kaikki ovat olleet tosi kannustavia. Hävettää olla tällainen. Mutta parempi olla tarttumatta siihen ajatukseen. Mulla on maailman ihanin nainen, joka saa mut hymyilemään ja rakastamaan enemmän joka päivä. Mulla on vanhemmat, jotka tekee mitä tahansa saadakseen mut terveeksi ja töihin. Mulla on veljenpoika, jolla on maailman söpöimmät untuvahiukset ja osaa sanoa jo ”kissa”. Mulla on ystäviä, jotka välittää vaikka voittaisinkin ne korttipelissä. 

Olen nyt aika onnellinen.