Päästä itsesi irti

Tämä koko kevät on ollut raskas. Olen ollut sairaslomalla monta pikku pätkää, nytkin. Päätin, että olen todennäköisesti kesän lomalla. Tarvitsen sen. Katselen vielä löytäisinkö rennohkoa kesätyötä, mutta en ota siitä paineita. Tärkeintä on se, että olen onnellinen, ei raha.

Terapian myötä olen oppinut kuuntelemaan itseäni paremmin. Vielä on matkaa siihen, etten jäisi aina huonoina päivinä kotiin, mutta tiedän jo monta asiaa mitä minun kannattaa tehdä ja mitä ei. Esimerkiksi minun kannattaa yrittää pitää unirytmi ja muutkin elämäntavat hyvinä, niin jaksan paljon paremmin. Minun kannattaa muistaa hoitaa mieltävaivaavat asiat (kuten laskut tai koulutehtävät) alta pois. Minun ei kannata sopia viikonloppua kaverin luona, jos maanantaina on koe tai tehtävän palautus. Minun ei kannata katsoa myöhään tv:tä, jos aamulla pitää herätä aikaisin. Nämä ovat monille itsestäänselvyyksiä, mutta minä kamppailen näiden asioiden kanssa päivittäin.

Aloitin tällä viikolla uuden harjoittelun vammaistyön parissa. Se on ollut antoisaa mutta raskasta. Eläydyn liikaa asukkaiden tilanteisiin. Viime yönä sain hysteerisen itkukohtauksen, kun mietin miten kauheaa olisi, jos Stellalle tulisi aivohalvaus. Stella piti minua höpsönä ja lohdutti. Terapeuttini sanoi, että minun pitää erottaa oma itseni ja rakentaa työminä, jonka vedän päälleni kuin hoitajan puvun. Itseäni motivoi se, että jos saan tämän harjoittelun rutistettua, valmistun vuoden päästä.

Muuten olen yrittänyt nauttia keväästä. Ystävämme koira on meillä nyt hoidossa ja olen ulkoillut sen takia paljon enemmän kuin normaalisti. Ulkoilma, lokkien kirkuna, leskenlehdet ja innostuneet teekkarit kohottavat mielialaani. Mäyräkoiran silittäminen ja pehmoinen köllimisseura tekevät myös hyvää. Vaikka on raskasta, tiedän että kesä tulee vielä.