Pyörremyrsky pään sisällä
Juuri kun ajattelin alkaa kirjoittamaan, kissa tuli riehumaan ja kiemurtelemaan syliin, yritäppä nyt sitten. 😀 Oon ihan varma, että se kehrää, mutta napit korvilla en kuule mitään. Yritän huijata sitä, ettei se huomaisi mun kuulokkeita, ne on pennun lempiriiviöintipurulelu. Piilotin soittimen mekon sisälle. Monissa asioissa toi on niin kuin vauva. Ei kyllä ihanampaa häirikköä voisi olla, paitsi ehkä Stella al…. joo.
Tää mun arki on nyt vähän tällaista sekamelskaa, en tee mitään ja teen kaikkea. Välillä oon tosi iloinen ja energinen, välillä mujun pohjamudissa. Nukun vaihteeksi miten sattuu ja näen paljon unia. Tosi epätasapainoinen olo siis. Lääkärinaika on sovittu 30.10, toivottavasti saan siitä selkeyttä asioihin. Nyt tuntuu, etten saa tartuttua mihinkään. Ainoa, joka tästä tilanteesta hyötyy, on kissa, koska olen niin paljon kotona.
Koulun suhteen tilanne on tämä: Olen vielä lokakuun kirjoilla koulussa, jonka aikana yritän saada mahdollisimman paljon kirjallisia töitä tehtyä. Niitä ei ole enää paljon, luckily. Sitten olen marras- ja joulukuun joko kotona tai töissä. Opettaja oli sitä mieltä, ettei minun ole tässä tilanteessa hyvä aloittaa uudessa harjoittelupaikassa (suom. koska mokaisin senkin). Tammikuussa jatkan sitten siitä mihin jäin, tai myöhemmin jos siltä tuntuu. Koulu onneksi joustaa tässä tilanteessa, kun opintojakin puuttuu enää niin vähän.
Jos olen kotona, olen kotona. Tilanne olisi aika pysähtynyt ja rahasta tekisi tiukkaa. Jos saisin sopivan työn ja pystyisin käymään siellä, se tekisi sekä minulle että kukkarolleni erittäin hyvää. MUTTA jos en pystyisikään menemään sinne..riski ahdistua ja masentua olisi iso. Eli en tiedä, mitä tehdä. Alustavasti katsoin netistä, mitä olisi tarjolla, mutta en löytänyt mitään erityistä. Tässä tilanteessa otan ehkä mielummin varman päälle ja mujuan mudissani kotona. Mutta katsotaan.
Tällä hetkellä mielen päällä kytee halu tehdä jotain repäisevää. Haaveilen muutosta ja tatuoinnista ja shoppailusta ja reissusta. Kaikkiin tarvisi rahaa, siinäpä paska stoppi unelmille. Löysin sattumalta meille tosi mahtavan vuokra-asunnon, mutta se oli vähän liian kallis. Harmitti tosi paljon jättää se. Meillä on kummallakin talous nyt aika tiukilla, enkä oikein osaa olla säästäväinen. Stella onneksi osaa olla jarruna mun huiteluille, vaikka välillä toisen järkevyys on tosi ärsyttävää.
Pitää varmaan tyytyä sisustamaan tätä kämppää, vähillä rahoilla. Se on vähän sama kun antaisi italialaisesta jäätelöstä haaveilevalle vaniljaeskimon.
