Väsymysvaara

Koulussakäynti on edelleen taistelua. Minun on vaikeaa suunnata energiaani siihen. Onnistun kyllä tuhlaamaan sitä kaikkeen muuhun epäoleelliseen. Tosin onnistuin saamaan itselleni työpaikan henkilökohtaisena avustajana. Menen tekemään muutaman vuoron tällä ja ensi viikolla ja sitten nähdään, olenko sopiva tyyppi hommaan ja voisinko tehdä sitä kesän. Itse tykkäisin työstä kovasti. Avustajan ja avustettavan suhde läheisempi kuin hoitajan ja potilaan ja voisin keskittyä työhön rauhassa. 

Viime vuonna sain kanssa töitä tähän aikaan keväästä, mutta uuvutin itseni töillä niin pahasti, että lopulta jäin sekä töistä että koulusta pois. Kesän elin toimeentulotuella. Pelkään, että niin käy taas ja siksi en ole osannut iloita työstä niin paljon kuin jossain muussa tilanteessa. Terapeuttini soimasi minua, että teen taas liian nopeita päätöksiä ja minun pitäisi kysyä häneltä ensin. Yritän kuunnella itseäni paremmin ja jos työ tuntuu liian raskaalta, minun täytyy luopua siitä. Se on reilua molemmille.

Aika vähät asiat piristävät minua tällä hetkellä, mutta niitäkin on:

• Euroviisujen fiilistely etukäteen
• Hoitokoiran saapuminen parin viikon päästä
• Stella, tietenkin
• Shoppailu, tosin rahat alkavat loppua