Meillä on oikeus unelmiimme!

Täytän tänään vuosia ja taidan joidenkin virallisten määritelmien mukaan olla aloittamassa viimeistä vuotta ”nuorena”. Ottamatta kantaa sen kummemmin siihen milloin nuoruus päättyy, uudelle ikävuodelle siirtyminen on kuitenkin herättänyt ajatuksia. Viime aikoina on puhuttu paljon unelmista ja mikä onkaan parempi aika pohtia omia unelmiaan kuin elämän erilaiset välitilat ja nuoruuden ja ”virallisen aikuisuuden” välimaastossa keikkuminen.

Jokin aika takaperin minusta tuntui, että elin jonkinlaisessa sumussa. Kaikki oli periaatteessa hyvin, mutta elämääni tuntui ohjaavan jatkuva kiire, tietynlaisen suunnan puuttuminen, muutamat vastoinkäymiset ja yleinen innostuksen puute. Vanhana päiväunelmoijien mestarina havahduin tajuamaan, etten muistanut koska olin viimeksi unelmoinut.

No, tarvittiin yksi iso vastoinkäyminen lisää, saavillinen hyistä vettä niskaan ja heräsin taas olennaisen äärelle. Olen pysähtynyt hetkeksi kaivelemaan sisintäni, pohtimaan omaa kutsumustani ja innostuksen lähteitäni. Tämä on ollut ja on edelleen hyvin hedelmällinen tutkimusmatka, sillä pohdinnan lomassa olen kokenut monenlaisia voimaantumisen ja innostumisen tunteita. 

Tutkimusmatkani aikana olen kuitenkin törmännyt hetkittäin valitettavan negatiivissävyiseen keskusteluun nuorista ja työelämästä. ”Nuorille kelpaa nykyisin vain unelmaduuni” –tyyppiset avaukset ovat nostattaneet verenpainettani – ei ainoastaan siksi, että lukuisia nuoriin ja työelämään liittyviä tutkimuksia tehneenä tiedän, ettei väite pidä paikkaansa vaan myös siksi, että suomalaisella työelämällä ei ole varaa suhtautua nuorten toiveisiin ja unelmiin ylimielisesti.

Lauri Järvilehto kertoo ”Upeaa työtä!” –kirjassaan, että kutsumuksellista työtä tekevät ihmiset ovat muita terveempiä ja onnellisempia. Tämän lisäksi kutsumukselliset työntekijät suoriutuvat esimiesarvion perusteella työtehtävistään 16 % ei-kutsumuksellisia paremmin. Unelmaduunia tekevät työntekijät ovat jopa 32 % sitoutuneempia työpaikkaansa kuin muut. Unelmaduuni tarkoittaa eri ihmisille erilaisia asioita, jollekin se voi olla oman yrityksen luotsaamista eteenpäin, toiselle asiakkaiden palvelemista lihatiskillä. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että yritys tai mikä tahansa työyhteisö, jonka jäsenistä suurin osa kokee olevansa unelmaduunissaan, menestyy muita paremmin.

Haluaisin kuitenkin pitää unelmakeskustelussa mukana myös sen faktan, että unelmien eteen tarvitsee useimmiten tehdä töitä. Nuoria (vielä hetken) edustavana henkilönä koen, että minulla on täysi oikeus unelmiini, enkä toistaiseksi ajatellut tyytyä elämäni isoissa asioissa sen paremmin kuin työn tekemisessäkään mihinkään vähempään. Ai mistä tällainen oikeus tulee? Yhdeksän vuotta koulutusta oppivelvollisuuden päälle, töiden tekeminen melkein kaikissa mahdollisissa raoissa 16-vuotiaasta saakka, omien intressien pohtiminen ja opintojen sekä duunin tekemisen suuntaaminen niiden pohjalta. Tähän astisessa työelämässäni olen pyrkinyt kehittämään itseäni ja samalla työnantajieni businesta, jonka lisäksi olen seurannut aktiivisesti päivän trendejä. Olen mielestäni tehnyt paljon töitä omien unelmieni eteen niin kuin tuhannet muutkin alle kolmekymppiset ja saan näppylöitä, kun nuorten työmoraalia ja oikeutusta etsiä unelmien duunia kyseenalaistetaan. Olen ollut onnekas, sillä olen päässyt maistamaan kutsumuksellista työntekoa ja satun tästä syystä myös tietämään, että pystyn antamaan parastani nimenomaan unelmaduunissa.

Suosittelenkin lämpimästi kaikille nuorille ja vähän vanhemmillekin omien unelmien ja kutsumuksen pohtimista ja erityisesti tekoja niiden saavuttamiseksi. Työnantajia kehottaisin pohtimaan, miten he voisivat auttaa työntekijöitään saavuttamaan unelmiaan töissä. Loppuun sopiikin hyvin Järvilehdon siteeraus/käännös Steve Jobsin puheesta: ”Työ on suuri osa elämääsi, ja ainoa tapa olla todella tyytyväinen työhösi on tehdä upeaa työtä. Ainoa tapa tehdä upeaa työtä on tehdä työtä, jota rakastat. Jos et ole löytänyt sitä vielä, jatka etsimistä –äläkä tyydy vähempään. Kuten kaikissa sydämen asioissa, tiedät heti, kun löydät sen. Ja kuten kaikissa upeissa suhteissa, tämäkin vain paranee vanhetessaan. Jatka siis etsimistä – älä tyydy vähempään.”

Amen!

Puheenaiheet Työ Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta

Onko hatussasi pissaa vai jäitä?

Sekä elämässä että työelämässä on tullut kohdattua jos jonkinlaisia ihmisiä ja olen monesti pohtinut, kuinka hienoinen raja ylimielisyyden ja terveen itseluottamuksen välillä on. Harva meistä nauttii ylimielisestä seurasta, joskaan näitä kohtaamisia ei voi aina välttää. Myönnän käräyttäväni myös itseni joskus ylimielisyydestä. Onneksi vahvistuneiden tietoisuustaitojeni ansioista olen oppinut huomaamaan tämän ja osaan herättää itseni moisesta mörkömäisyydestä tätä nykyä kohtuullisen nopeasti.

Mitä ylimielisyys oikeastaan edes tarkoittaa? Ylimielisyys on minusta itsensä nostamista jalustalle toisten kustannuksella, toisia tai toisten tekemisiä vähätellen. Ylimielinen ihminen on omasta mielestään tärkeämpi ja fiksumpi kuin kanssaihmiset ja hän haluaa korostaa tätä egonsa sopukoissa luomaa gäppiä. Monesti ylimielisyys nostaa päätään menestyksen vanavedessä, kansan kielellä tällöin puhutaan ”pissan nousemisesta hattuun”. Usein ylimielisyyden on kuitenkin sanottu olevan oire vaivasta nimeltä epävarmuus, joka ylimielisyyden viittaan verhoutuneena nostattaa kantajassaan pakonomaisen tarpeen buustata omaa egoa.

Mitä terve itseluottamus sitten on? Mielestäni se on avarakatseisuutta, nöyrää ja kiitollista suhtautumista omaan menestykseen ja omiin onnistumisiin sekä aitoa huomaavaisuutta muita ihmisiä kohtaan. Terveen itseluottamuksen omaava ihminen osaa niin työssä kuin elämässäkin tuoda oman menestyksensä esille alentamatta muita ja korostamatta tarpeettomasti omaa erinomaisuuttaan. Terve itseluottamus on itsetuntemusta, itsen hyväksymistä ja vaatii kaverikseen usein läsnäoloa nykyhetkessä.  Terve itseluottamus sitä vastoin ei ole itsensä anteeksi pyytelyä ja omien tekemisten vähättelyä, mikä sekin on Suomessa valitettavan tavallista.

Tunnen upeita ja menestyviä ihmisiä, jotka ovat ehdottomasti tekojensa ja menestyksensä puolesta ”pissahattujen vaaravyöhykkeellä”, mutta eivät ole koskaan käyttäytyneet hipun vertaa ylimielisesti. Nämä ihmiset suhtautuvat avoimin mielin kanssaihmisiin, tarjoavat näkemyksiään ja osaamistaan rakentavasti sopivissa tilanteissa, he tietävät missä seisovat, mutta eivät tee siitä megalomaanista numeroa. He ovat helposti lähestyttäviä ja ystävällisiä, mutta uskaltavat esittää tarvittaessa järkevää kritiikkiä. He seisovat asiansa takana, mutta ovat kuitenkin avoimia uusille ajatuksille. Ennen kaikkea he ovat ihmisiä, jotka antavat tekojensa puhua puolestaan.

Miksi ylimielisyyden kanssa kannattaa olla varovainen? Koska se on luotaan työntävää. Joku viisas sanoi joskus (en nyt muista kuka), että ihmiset unohtavat nopeasti, mitä olet heille sanonut. Sen sijaan he muistavat aina, millaiseksi sait heidät tuntemaan olonsa. It sounds better in English: people will always remember, how you made them feel!  

Suhteet Oma elämä Syvällistä