Vetovoiman vuosi alkaa

Olet varmasti kuullut vetovoiman laista? 

Itse olen vuosien saatossa lukenut aiheesta monta kirjaa ja pyrkinyt ottamaan ajatuksia myös käytäntöön. Mutta silti en ole ottanut vetovoiman lakia  täysin käyttöön, osaksi jokapäiväistä elämää. Vaikka se on tuntunut kutsuvalta ja puoleensavetävältä, jokin siinä on tökkinyt vastaan.

Kunnes syksyllä katsoin Salaisuus- dokumentin (löytyy Netflixistä) ja jokin napsahti minussa uuteen asentoon. Ymmärsin vetovoiman lain uudella tavalla.

Mitä ajattelen ja erityisesti mitä tunnen – sitä vedän puoleeni.

Yksinkertaista, eikö totta? Käytännössä ei silti niinkään helppoa lähteä muokkaamaan omia syväänkin juurtuneita ajatusmallejaan, tunnetyöskentelystä puhumattakaan. Mutta sen avaamat mahdollisuudet taas ovat huikeat ja houkuttelevat. Mahdollisuus luoda itselleen juuri oman näköinen elämä. Kevyellä otteella, ilolla. Kutsuu ainakin minua. Tämä blogi on siis minun kertomukseni siitä, mitä tapahtuu, kun otan vetovoiman lain tosissani ja ryhdyn opettelemaan sen käyttöä jokapäiväisessä elämässäni. Mihin se minut vie? Millaisen elämän luon? Olen rajannut tämän kokeilun yhteen vuoteen, toivon tietysti, että kokemus on niin mahtava, että jatkan tätä loppuelämäni. Mutta blogin mitta on yksi vuosi.

Muutama asia, mihin olen aikaisemmin kompastunut ja mitä ajattelen niistä nyt:

Epäaitous

Vetovoiman lain mukaan meidän tulisi olla mahdollisimman hyvässä tunnetilassa, jotta vetäisimme puoleemme postitiivisia asioita. Aikaisemmin kun olen vetovoiman lain käyttöä kokeillut, olen harhautunut tukahduttamaan todelliset tunteeni ja yrittämään olla iloinen ja positiivinen. Ei toimi. Nyt ajattelen, että ei mikään ihme, ettei toimi. Ei epäaitoudella voi tilata mitään aitoa. Kiitos tästä oivalluksesta kuuluu paitsi Salaisuus dokumentille niin hyvälle ystävälleni, sielunsiskolleni Minnalle.

Todelliset tunteensa on paitsi tunnistettava myös kohdattava, todella tunnettava, koettava läpi. Niitä ei voi ohittaa tai tukahduttaa. Tunteet eivät poistu tai muutu tukahduttamalla, päin vastoin, ne jäävät alitajuntaan ja kehoon muhimaan ja vaikuttavat ja voimistuvat siellä piilossa.

Mutta on eri asia tuntea ja kokea tunteensa, kuin jäädä negatiivisiin tunteisiin kiinni ja vellomaan. Kun tunteen antaa tulla ja olla, kokee sen täysillä, se helpottaa ja laimenee yllättävän nopeasti. Ja tunteiden kokemisella en nyt tarkoita niiden kaatamista läheistemme niskaan vaan ihan omassa itsessämme niiden fiilistelyä.

Tunne on myös tärkeä opas ja sen viestiä voi tavoitella erilaisin kysymyksin:

Mikä saa minut tuntemaan näin ?

Haluanko tuntea näin? Haluanko lisää tätä elämääni?

Minkä tulisi muuttua, jotta voisin tuntea toisin?

Mitä minun tulisi tehdä, jotta voisn tuntea toisin?

 

Olen tilannut kaiken mitä minulle tapahtuu.

Tämä on vetovoiman lakiin liittyvä näkökulma mitä henkilökohtaisesti en voi allekirjoittaa. Se hiersi minua pitkään ja esti minua ottamasta lakia käyttööni. Maailmassa tapahtuu käsittämättömän pahoja asioita, mitä en usko kenenkään itselleen tilanneen, tietoisesti tai tiedostamattomasti.

Minulle maailma ja elämä on ihmeellinen, taianomainen paikka ja kokemus, mihin voin itse suuresti vaikuttaa ja mitä toisaalta taas en voi kontrolloida. Paradoksi. Minulta on vienyt kauan suostua hyväksymään tämä ja osin prosessi on vieläkin kesken. Yksi laki tai ajatus tai idea ei voi selittää tätä kaikkea, se ei silti tarkoita etteikö lailla olisi omaa paikkaansa ja vaikutustaan kokonaisuuteen. 

Niinpä lähden nyt testaamaan vetovoiman lain vaikutusta omaan elämääni. 

Tervetuloa Vetovoiman vuosi 2019!

Seuravissa postauksissa kerron vähän itsestäni ja lähtötilanteestani, miksi juuri nyt? Mitä haluan saavuttaa? Mitä aion tilata elämääni?