Procida – aitoa vanhaa tunnelmaa
Pozzuolista pääsee lautalla puolessa tunnissa Procidan saarelle. Lauttalippuja voi ostaa netistä etukäteen, mutta niitä saa myös satamasta ja yhdensuuntainen lippu maksaa n. 7 euroa. Lauttoja lähtee useamman kerran päivässä, muutaman tunnin välein. Me jätimme siis vuokra-auton Pozzuoliin saarireissun ajaksi. Parkkipaikan löytäminen ei ole ongelma, parkkialueita on sataman lähellä useita. Vuokra-auton jättäminen vartioimattomalle alueelle ei kuitenkaan tuntunut hyvältä ajatukselta ja vartioidun paikan löytäminen olikin sitten hankalampaa. Saimme hotellista, jossa yövyimme vinkin vartioiduista parkkialueesta, mutta se oli ilmeisesti täynnä koska aluetta valvova mies käännytti meidät pois ja portissakin luki chiusa eli suljettu. Yritimme googletella muita vartioituja alueita js viimein soitimme hotelliin kysyäksemme neuvoa. He ystävällisesti etsivät myös vaihtoehtoja ja lupasivat että voimme viedä auton myös hotellin pihaan jos lähempää satamaa ei löydy parkkia. Niinhän siinä kävi, että parkkia ei löytynyt ja ajelimme takaisin hotellille josta otimme taksin satamaan.
Procida valikoitui kohteeksi luettuamme siitä jostakin matkailulehdestä. Saari on sydäntäsärkevän kaunis, pieni eikä siellä vielä ole turismia yhtä paljon kuin Napolinlahden muilla saarilla. Saarella on edelleen jäljellä aitoa, vanhaa italialaista tunnelmaa rapistuneine taloineen ja piazzoineen. Palvelut turisteille ovat vielä melko vähäisiä ja toiminta ei ole kovinkaan organisoitua. Saaren voi kiertää kävellen, välimatkat ovat lyhyitä, enimmillään muutaman kilometrin mittaisia. Saarella näytti kulkevan myös pikkubusseja sekä takseja. Me liikuimme ensimmäisenä päivänä jalkaisin, toisena päivänä vuokrasimme sähköpyörät joilla saaren tutkiminen oli tosi vaivatonta ja joutuisaa. Sähköpyörä oli mäkisellä saarella ihan huippu, ylämäessäkään ei tarvinnut hikoilla. Ainoa miinus oli kapeiden katujen liikenne, jonka vuoksi pyörä piti välillä pysäyttää ja mennä sivuun odottelemaan.
Saarella on kolme satamaa, niistä suurimpaan tulevat lautat ja siellä on myös upeita luksusjahteja. Pienempi satama, Marina Corricella on kalastajien veneille. Siellä on myös suuri osa saaren parhaista ravintoloista. Turisteja näkyy melko vähän ja suurin osa heistä on italialaisia. Tunnelma on verkkainen, joskin saaren kapeaakin kapeammat kadut tuntuvat ajoittain ruuhkaisilta autojen, skoottereiden ja pyörien huristellessa pitkin niitä.
Saarella riittää nähtävää muutamaksi päiväksi, saaren toisessa päässä on mm. luonnonsuojelualue jonne on mahdollista päästä vain opastettuna. Kävimme tosin jo kolkuttelemassa alueen portilla kun se vasta selvisi meille. Kierros täytyy varata netistä etukäteen vähintään päivää ennen.
Hotellista, jossa yövyimme teen oman postauksen. Hotellin yläpuolella, kallion laella on valtava, vanha linnoitus. Sen vanhimman osan, Palazzo D’Avalonin on alunperin rakennuttanut kardinaali D’Avalon 1600-luvun lopulla. Myöhemmin, 1830-luvulla se muutettiin vankilaksi joka toimi aina vuoteen 1988 saakka. Nykyisin linnoituksen alueella on asuntoja ja joitakin b&b majoituspaikkoja sekä museo. Myös museoon ja vanhaan vankilaan on mahdollista varata opastettu kierros etukäteen netistä. http://www.comune.procida.na.it/index.php?action=index&p=636
Näkymä linnoitukselta. Aluetta kutsutaan nimellä Terra Murata ja se on saaren korkein kohta, n. 91 m merenpinnasta. Se on vanhin osa saaresta, vanhimmat rakennukset ovat 1100-luvulta. Alueen tunnelma on ainutlaatuinen, pysähtynyt ja mystinenkin. Kuten kuvasta näkyy, maisemat ovat henkeäsalpaavat, jälleen kerran. http://www.terramurata.it/procida.html?lang=it
